Jos unettomuudella olisi yhteys lapsettomuuteen se olisi omalla kohdallani pääsyy. Ja muutoin se kyllä onkin huonostivointini alku ja juuri, sillä olen ollut pieniä taukoja lukuunottamatta, jollain tavalla kipeänä, kohta 1,5 vuotta ja uskon, että jos olisi nukkunut en olisi ollut niin usein ja niin pitkään kipeänä. En ole kunnolla kipeä, mutten oikein tervekään. Koko ajan jotain. Se raastaa! Vituttaa ja jatkuessaan yhä edelleen, tuntuu äärettömän epäoikeudenmukaiselta.
Viime yönä tajusin, että nyt tuli vuosi täyteen unettomuutta. Se alkoi viime Joulun kynnyksellä ja äityi mahdottomaksi heinäkuussa. Alkuun en saanut unesta kiinni. Nukahdin 2-3 aikaan ja unet jäivät lyhyiksi. Tämä muuttui keväällä niin, että kun lopulta nukahdin heräsin parin tunnin kuluttua ja valvoin loppuyön. Ja lopulta kesällä loppuivat nukkumiset kokonaan. Saatoin nukkua useina öinä peräkkäin 2-3 tunnin unia. Päivisin en saanut unta. Viimeöinen 5 tunnin yö oli siihen aikaan tuuletuksen arvoinen ilonaihe.
Syyskuusta alkaen on ollut parempaa. Nukahdan tunnin pyörimisen jälkeen ja nukun 6-7 h. Nyt Marraskuun aikana olen alannut heräillyt 4-5 aikaan, enkä sen jälkeen enää nuku. Kun uni tulee puolen yön jälkeen, niin nukun n. 5 h unia. Lääkkeillä en halua nukkua kuin yhden yön silloin tällöin kun on oikein paha putki.
Kesällä ravasin työterveydessä ja lopulta neurologin pakeilla selvittelemässä unettomuuden syytä (aiemmin nukuin kuin tukki ja paikassa kuin paikassa). Minulle tehtiin mm. viikon mittainen aktigrafi, joka osoitti että parasympaattinen hermosto ei anna minun nukkua. Koska mitään hokkus pokkus tietä parempiin uniin ei kuitenkaan ole, ei auta toivoa kuin että kyse olisi 2013 vuoden kirouksesta ja taika raukeaisi vuoden vaihtuessa. Ylirasituksen piikkiin laitoin ennen ja kevensin treenit rankalla kädellä. Nyt olen lähes nollilla. Kevyttä kevyttä ulkoilua. Ei merkittävää vaikutusta.
Toki unettomuus vaikuttaa koko kokonaisuuteen ja mm. hormoneihin ja taas toisin päin. Olisi mielenkiintoista tietää millaista olisi olla ihan normaali terveyden ja unen suhteen.
Nyt on ollut viikon ajan menkkamaisia kipuja (satunnaista viiltelyä ja jomotusta (etenkin öisin)) ja vilutusta, jotka tekivät minut jo erittäin toiveikkaaksi. Mieskin totesi, että vetosin useaan otteeseen ihan eri tavalla alkion hyvinvoinnin turvaamiseen. Sitten googlasin lugeoireita ja pitäydyin uskomaan vaistoani. Eilen aamulla tungin viimeisen Lugen ja nyt odottellaan sitten menkkoja alkaaksi.
