Niivvaan kävi. Soitin VL:n ja sovin ensi viikolle ajan lapsettomuushoitojen suunnittelulle omalääkärin kanssa. Soitin kysyäkseni mitä nyt pitäisi tehdä. Perustutkimukset on tehty vuoden lopussa ja alussa. Sen jälkeen ollaan vain ihmetelty eikä mitään ole tapahtunut. Pöh. Ei olla "vain ihmetelty". Kyllä on puurrettu jok´ikisessä kierrossa asian eteen. Tuloksetta.
Olo oli heti rauhallisempi. Arpominen päättyy. Raha-asioista meillä on ollut viime kuukaudet kinastelua muutenkin, joten nyt on kaivettava kuluneen vuoden tiedot esille ja otettava laskin käteen. Omat tulot ja menot ovat olleet asuntolainan ottamisen jälkeen n. euron tarkassa seurannassa. Ja budjetointi kuukausitasolla vuosi eteenpäin tapana. Mutta yhteisen tilin tulot ja menot ovat eri asia. Laitetaan molemma yhtä suuri summa (tai pieni) ja pääasiassa rahat menee asumiskuluihin, ruokaan ym. välttämättömiin hankintoihin.
Satunnaisesti tili ylittyy. Viimeksi viime viikolla kävi näin. Olen paljon miettinyt, miten lapsiperheessä rahat riittää. En ymmärrä, mutta siitä lisää toisella kerralla. Tämä lätinä pohjustuksena siihen, että täytyy katsoa miten penni venyy hoitoihin. Mietin jo hakeutuisinko julkiselle puolelle tähänastisten tietojeni kanssa. Mutta näköjään en.
Onko muuten reilua, ettei mikään osa-alue elämässä onnistu? Jalka on romuna, ihmisiä näkee harvoin, lasta ei kuulu, sopivia työpaikkoja ei ole/eikä jaksa hakea, raha rajoittaa arkea ja suhde takkuaa. Ylipäätään elämä on vähän surullista ja vaikeaa. Se eniten tekee...Itse en näe/ajattele surua ja vaikeutta, mutta pidempään minut tunteneet kyllä. Ja kun siitä on ollut puhe, se painaa mielessä.
