Se ärsyttävä tunne kun tietää, että menkat alkaa. MUTTA eipäs me aletakkaan! Ja vaikkas kuinka päätän, etten ala kuvittelemaan (tätä tapahtuu) mitään mahdottumuuksia, niin kuitenkin alan. Jos sittenkin...Tuntemusten kuulostelua melkein kynä ja paperi valmiina. Joo, ihan niin kun olis erilainen olo...
Kiusallaan siirtyvät loppuviikkoon, että voin kärvistellä lauantain maha sekaisin ja tyhjentää energiavarastot pöntöstä alas, niin ettei sunnuntaina varmasti jalka nouse. Ja sunnuntaina voin sitten käydä kesken juoksun vaihtamassa imukkeita.
Vuosien kuluessa kierto on muuttunut paljon. Jos nuorena oli runsaat menkat jotka kesti 6 päivää, niin 15 vuotta myöhemmin on erittäin runsaat menkat jotka kestää 4 päivää. 2. päivänä on hana niin auki, ettei töissä uskalla lähteä lounaalle muiden kanssa, koska ylivuodon riski on suuri. Pitäisi ennen lähtöä käydä vessassa, kesken lounasta ja välittömästi lounaan päälle. Tuplaimukkein voi lähteä, mutta olo on silti epäluuloinen. Täytyy tarkastella näkyykö tuolilla mitään, kun nousee jne.
Istumatyö kostautuu. Kun lähtee liikkeelle, tavaratkin lähtee liikkeelle. Tämän lisäksi ongelma on vatsa. Teininä (onneksi) ei ollut ongelmaa (olisi ollut esim. yläasteella erittäin traumaattista!), mutta nyt on aina yksi päivä/yö, kun maha on ihan sekaisin. Kylmä hiki otsalla. Särkylääkkeet suurena määränä auttaa, mutta mahan vuoksi en niitä uskalla paljon syödä.
