Hmmm, mukavaa on, kun huomaa odottavansa innolla muitakin asioita, kuin lasta ja suunnittelevansa muutakin kuin äitiytymistä. Sitä en tiedä onko se omassa tapauksessa vähän huolestuttavaa, että se muu on liikunta. Johon siis on jo olemassa melko merkittävä pakkomielteisyys ja lähiaikoina koettu treenin ylimeno.
Olen pitänyt lepojaksoa liikunnoista (tai keventänyt ja vähentänyt paljon) viime viikkoina. Ja huomaan, että päivä päivältä polttelee enemmän päästä liikkumaan. Salilla olen käynyt, vähän juossut ja ratsastanut. Mutta nyt myös uinti ja fillarointi alkavat tuntua pitkästä aikaa harkittavilta. Sauvarinteeseen mieli palaa, pitkistä lenkeistä puhumattakaan. Töissäkin olen jotain keskittymishäiriötä purkanut tekemällä välillä saliohjelmia (niitä on kohta monta)...Ergotestikin olisi mukava käydä tekemässä tässä "pk-kauden kynnyksellä".
Viikonloppuna on onneksi vielä Raatojuoksu. Siihen on mukava suunnistukset päättää tältä vuodelta.
Olen miettinyt liikkumista myös vauvamahan kanssa ja sen ehdoilla. Oma siskoni oli kuopustaan odottaessa liikkeessä alkamoisen myöhään. Hiihtolomaviikolla (9) kävi vielä laskettelemassa ja muutenkin hiihti perinteistäkin vielä maaliskuun puoliväliin. Kuopusensa syntyi huhtikuun lopussa. Itseäni nuorempi työkaveri taas kertoi, ettei liikkumisesta tullut raskauden aikana yhtään mitään. Niin odotan! Sitäkin...
