Sellainen on tunne. Olen kahlannut edellisissä kierroissa tässä vaiheessa läpi netin keskusteluja aiheesta raskauden ensimmäiset oireet ennen plussaa. Tässä kuussa yritän olla tekemättä sitä. Varsinkin kun päädyn aina niihin samoihin viestiketjuihin ja osaan ne ehkä kohta ulkoa. Ja muutenkin. Paitsi että oireet ovat yksilöllisiä, niin lähes kaikki niistä on mahdollista kuvitella. Itsensä huijaaminen näissä jutuissa on helppoa.
Esimerkiksi joku oli kirjoittanut, että joutui alkuun ravaamaan koko ajan vessassa. No, eilen mulla oli sellainen päivä: ravasin vessassa. Toinen oli kirjoitti kuumista aalloista. Viime yönä oli niitäkin. Heräsin keskellä yötä kuumuuteen. Joku karmeasta väsymyksestä. No tähän vuoden aikaan tässä maassa, väsymystä taitaa potea 85 % kansasta, joten siitä ei kannata edes kuvitella vetävänsä johtopäätöksiä. Turvonnutkin olen. Tai kuvittelen olevani.
Jokin osa hartaasti haluaa uskoa, että nyt on erilainen tunne kuin edellisissä kierroissa. Ja harkitsin jo, että peruisin ensi viikolle varaamani ajan hoitojen suunnitteluun. Mutta realisti minä (joka tietää totuuden eikä huijaa, joka siis puhuu sisäistä ääntä), kertoo ettei tärpännyt. Tunne on vahva, mutta sitä häiritsee kuvitelmat erilaisista ensioireista.
