Tässä alkaa epäillä, että koko homman taustalla on jokin tarkoitus. Toiminta vastoin itseäni tai jotain muuta. Onko lapsettomuudella itsessään tarkoitus?
Aloitin Puregonin pistelyn perjantai-iltana. Perjantaina ja lauantain välisenä yönä sitten heräsin kivuliaaseen palloon kurkussa. Olen viimeksi sairastanut perinteisen räkätaudin viime tammikuussa, joten ei tullut mieleenkään, että sellainen olisi edes mahdollista. Varsinkin kun perjantai-illalla ei ollut vielä mitään oireita. Lauantain vietin kavereiden kanssa ja uskoin, että jos oikein positiivisesti suhtaudun ja olen niin kuin en huomaisi oireita, ehkä se menee ohi.
Ei mennyt. Sunnuntaiaamu oli vielä siedettävä, mutta kun illalla kaivauduin peiton alle kolotti niveliä ja hartioita. Pää oli täynnä räkään ja kuume nousi. Jouduin turvautumaan ylimääräiseen peittoon kun vilutti. Tauti etenee sen verran nopeasti ja yltyi niin kovaksi, että lienee viruksen aikaansaannossa.
No, entäs sitten ovulaatio, lähestyvä inseminaatio. Meneekö kaikki pilalle? Väistämättä alkaa miettiä kaiken tämän tarkoitusta. Miksi juuri silloin kun tartun tosissa toimiin? Enkö tosissani haluakkaan?
Samassa tilanteessa (tosin eri hoitovaiheessa) oleva ystävä puki omat ajatukseni sanoiksi. Hänkin oli miettinyt, että onko parisuhteesta aiheutuva epävarmuus taustalla siinä, että sisimmässään ei ihan tosissaan haluakaan lasta ja, että kaikki voisikin onnistua, kun itse vaan haluaisi. Oli hämmästyttävää kuulla tuo läheiseltä ihmiseltä, sillä olen itse usein miettinyt, että haluanko lasta 100 % vaiko vain 80 % ja onko tuo puuttuva 20 % syy siihen miksi meillä ei lasta ole. Jos todella haluaisin lapsen oikein 100 % varmuudella, sellainen myös tulisi. Onko lapsettomuus sen ansiota ja onko tuo 20 % epäilys sittenkin suojakeino?
Mieheni on minulle rakas ja tiedän, että hänkin välittää minusta omalla tavallaan. Silti sisimmässäni tiedän, että se mitä hän tuntee minua kohtaan (niin kuin nyt on mahdollista toisesta tietää) ei ole sitä mitä hän todella voisi tuntea. Helpommin sanottuna, en usko, että hän tykkää minusta niin kuin voisi jostain ihmisestä tykätä. Tässä kuvitelmani taustalla on myös yksi keskustelu jonka kävimme joskus vuosia sitten suhteemme alkuaikoina. Mies kertoi minulle ettei hän ole "sillä tavalla hulluna minuun" ja samassa keskustelussa kyseenalaisti rakkauden. Ja kyllähän me ihmiset vaan tunnemme asioita vaikkei ihminen niitä sanoisi. En voi sille mitään, että tunnen etten ehkä koskaan riitä hänelle tai en saa hänessä aikaan sellaisia tunteita mitä parisuhteessa pitäisi voida tuntea. Vaikka saan järkeiltyä asiat parhain päin, on se silti vähän itseään vastaan toimimista. Itsensä huijaamista?
Onko lapsettomuuden siis tarkoitus estää meitä lisääntymästä keskenämme? Ja kun väkisin yritän siihen itse puuttua, tulee mukaan tällaiset nuhakuumeet. Jos tarkoitukseen uskoisi, näin uskoisi.
Myös maha on ollut sekaisin Puregonin aloituksen jälkeen. Annos on 33,3 ja sen ei pitäis juuri aiheuttaa mitään, näin ainakin sanottiin. Keskiviikkona on seurantaultra ja ovis todennäköisesti ensi sunnuntaina tai maanantaina. Varmaan jos tässä jokin tarkoitus taustalla on, niin ovis osuu sunnuntaille. Haittaako flunssa inseminaatiota? Sitä yritin googlailla, mutta jäin ilman vastausta.
