Sellaista on ollut viikonloppu. Ei valitettavasti ole mitään tekemistä inssin tai hedelmöittymisen kanssa. Tämä ensimmäinen inssi riitti ajamaan meidän parisuhteen kriittiseen pisteeseen. Jotenkin vuosia riivanneet riidanaiheet nousivat pintaa pahempina kuin koskaan ja tässä ihmetellään, että miten eteenpäin. Suhde on puntarissa ja ero ei ole koskaan tuntunut yhtä todennäköiseltä kuin nyt. Tarkoitus tälle kaikelle? Lapsettomuudelle ja aiemmalla laiskuudelle asian hoidossa? Kai ne inssistä alkoi uudelleen kyteä pinnan alla. Selvittämättömät ongelmat, puhumattomat riidat.
Olen ulissut kuin pieni sika. Mies ei ulissut, vaan vuoti sillä tavalla kuin aikuiset miehet vuotaa. Tähän päädyttiin vakavan erokeskustelun päätteeksi. Työkavereiltakaan ei ole voinut jäädä huomaamatta itkettynyt naamani. Lisäksi nukuin viime yönä kaksi tuntia, mikä ei yhtään reipastuttanut oloa.
En pystynyt olla jotain mitä olisi pitänyt olla ja mitä olisi halunnut olla, reilu, toista kunnioittava elämänkumppani. Olen kiukutellut, vähätellyt toista, nalkuttanut, haukkunut sivussa sukulaisetkin ja ollut laiska hoitamaan suhdetta. Odottanut kuuta taivaalta. Vaatinut, vaatinut ja vaatinut toiselta. Ja mitä kiukkua olen toista kohtaan tuntenut. En tiedä miksi.
Tällainen murrosikäinen idiootti kolmekymppinen. Pettynyt itseeni. Kunnioitus tai sen puute siihen omalta osaltani paljon kiteytyy. Ja se varmaan kertoo paljon tästä suhteesta? Olen ihan hirveän pahoillani siitä millainen olen ollut. Ikävintä on myöntää se tosiasia, että minä olen oikeasti sellainen eli tällainen ihminen. Pikkusieluinen, jopa narsisti (voiko narsisti tunnistaa olevansa narsisti? No ainakin narsistisia piirteitä olen tunnistavinani). Tiedän, miten olen käyttäytynyt ja miten ajanut toisen sellaiseen tilaan, ettei hän tiedä kumpi vaa'assa painaa enemmän. Parisuhteen hirveys vai se mitä kuvittelee tuntevansa.
Kyllä tässä on kana kynittävänä itseni kanssa. Siskoni viisauksia: elämässä on yksi ihminen, jonka kanssa pitää oppia tulemaan toimeen ja se on sinä itse. Ja se on se vaikein tyyppi. Sepä se.
Mutta parempi tässä vaiheessa laittaa asiat halki, poikki ja pinoon (helppoa eikä? kuin muita kärsijöitä ei ole.
Naapurin lasten iloiset äänet kuuluu. Ne tykkää mun miehestä.
