Uneton liikkuu edelleen liikaa?

Pikapäivitys keskustelusta lääkärin kanssa.

1. Unettomuus. Tunsin itseni idiootiksi kun en aikaisemmin ole ottanut unettomuutta puheeksi (vetoan mielessäni siihen, että asia oli jo paremmalla tolalla syksyn ajan) lääkärin kanssa. 
2. Liikunta. Tunsin syvää häpeää, kun kerroin liikkumisestani (mielestäni olen vähentänyt sitä niin paljon kuin pää kestää). Määrää ja kuormittavuutta täytyy edelleen vähentää. En tiedä, miten se on mahdollista, kun jotenkin täytyy tuulettuakin ja nautin niiiin paljon pitkistä rauhallisista viikonloppulenkeistä. Tunnen sekä syyllisyyttä kehon kuormituksesta, MUTTA myös surua siitä luopumisesta. Tyhmintä koko jutussa on se, että mielestäni olen tämän tiedostanut ja siihen jo puuttunut, mutten ehkä oikeasti ole sitä muutosta saanut aikaan jossain siellä missä se pitäisi saada aikaan. Korvien välissä.
3. Paino. Kerroin, että sain ehkä kilon lisää Jouluna, mutta ehkä se on kadonnut kun tunnen itseni taas samankokoiseksi kuin aina ennenkin (housut ei enää tunnu kireiltä). Lääkärin mukaan hyvä olisi saada vähän lisää, mutta jos ei kerry niin ei siitä kannata stressata.
4. Inseminatio. Aloitan kuitenkin piikittelyn sunnuntaina ja kokeilemme inssiä, huolista huolimatta. Ja lepäilen ja syön.
5. Relaaminen. Enköhän jonnekin kirjoittanut, että se on se tämän vuoden teema. Kananvilllat! Nyt jo ressaa, miten saan relattua ja nukuttua. Ja mistä keksin mieluissaan puuhastelua, kun omat mielihyvän lähteet ei ole "hedelmällisiä".