5.3.2014

Hetkessä

Päässä jauhaa samat kalkkiintuneet ajatukset: Mitä vikaa tässä hemmetin paskassa ruhossa on? Estääkö mun mieliala raskautumisen? Miten selviän tästäkin negasta ja entäs ekan ivf:n negasta? Entä siitä, jos ei koskaan tule lasta, kuinka siitä sitten kasvetaan?  Pitäisikö tästä osata keksiä jokin tarkoitus? Välillä taas googlaan "väsymys ennen plussaa" , "unettomuus alkuraskaudessa" ja "pistelyä navan seudulla".

Toivo ja epätoivo. Nehän ne kaksi päällimmäistä tunnetta tässä prosessissa on. Niiden vaihtelutiheys ja volyymi voimistuvat sitä myötä kun kierto lähestyy loppuaan. Välillä saan toiminnan puuskiakin, mutta ne kuuluvat enemmän alkukiertoon.

Dpo 12. Valvoin yön kolmesta eteenpäin. Mietin aamuyöllä, jos tekisin r-testin. En tehnyt. Enkä usko, että tulee  tarvetta sellaiseen.

Mieli on väsynyt ja kaipaa jotain muuta ajateltavaa, huomion kohdetta tähän arkeen. Mutta en osaa irrottautua. Hetkessä eläminen on muuttunut vaikeaksi ja pelot hallitsee mieltä.

Luin Kirsi Rannon kirjan Ole se valo joka olet. Yritin samalla tuumia pitäisikö minunkin ymmärtää, että tällä on tarkoitus, ottaa tämä opetuksena, hyväksyä ja tuntea kiitollisuutta tästä. En osaa nähdä tarkoitusta, opetuksen kyllä. Toistaiseksi en voi hyväksyä enkä etenkään voi tuntea kiitollisuutta tästä. Jos 3. Ms olisi puhjennut, sitten ehkä olisin löytänyt tarkoituksen ja kiitollisuuden siitä, ettei meidän lapsen tarvinnut syntyä sellaiseen hetkeen, sellaiseen/tällaiseen maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti