Kp 17. Ahdistus katosi maanantain myötä. Nukkumaan meno on venähtänyt iltaisin kun on pidetty kiinni jokailtaisesta seksisessiosta. Ovulaatiokipuja ei ole ollut lainkaan. Outoa. Vai eikö niitä vain huomaa, kun asia ei ole 100 % ajatusten keskiössä?
Kahden viimeisen päivän aikana olen nauranut ehkä enemmän kuin viimeisen puolen vuoden aikana yhteensä. Ja edelleen järjestellyt elämää siihen suuntaan, että sitä on myös elettävänä. Nauru tekee hyvää.
Eilen olin niin hyvällä tuulella kehityskeskustelun jälkeen, että ajattelin voivani ottaa tämän työnkin löysin rantein, sen kummempia suunnittelematta ja stressaamatta. Aikansa kutakin ja johonkin sitä joskus tästä ajautuu, jos ajautuu. Tai ehkä kehityn tässä huomaamattani jonkin aihealueen kovan luokan asiantuntijaksi (no siihen olen kyllä ihan liian mukavuudenhaluinen). Olen aiemmin keskittynyt paljon työni syyttelyyn, jopa vihaamiseen, joten tuo ajatus oli itsellekin aika yllätys.
Ehkä tauko? Ehkä kesä? Mutta ydinpointti on kuitenkin se, että mieli voi paremmin kuin pitkiin aikoihin. Ja fyysinen olokin on ihan eri luokkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti