Ahdistuksen paluu...

Viikonloppu luonnon helmassa piti mielen iloisena ja lapsettomuuden poissa mielestä - aina sunnuntai-iltaan saakka.

Sitten menin tekemään ovistestin. Siihen piirtyi 2 tasavahvaa viivaa (tilasin muuten mammaksi.fistä näitä testejä tai itseasiassa sekapaketin ja tykkään PALJON enemmän kuin liuskoista). Siitä se sitten alkoi. Laskeskelu. Suunnittelu. Ahdistuminen.

Tiedättekö tilanteen kun koko homma lähtee kiertymään ihan väärin? Puuhastelet illan jonnin joutavia ja sitten kun pitäisi nukkumaan "pakko tehdä vielä nämä -hommat" moodi iskee päälle.  Kello menee ja itse puuhastelet vimmatusti, mm. juokset ympäri kämppää etsien asioita huomiseksi. Kun viimein pääset aloillesi sänkyyn, mieli on jo kireällä ja mies vielä puuhastelee omia juttujaan! Aaagrh! Pitäisi olla sitä seksiäkin ja nopeasti, että ehtii vielä huonosti nukuttujen öiden päälle nukkumaan yhden yön kohtuullisesti.

Tuloksena on hermotunut erittäin epänautinnollinen seksisessio ilman kummempia hellittyjä, jonka aikana ajatukset ovat luokkaa " no tuu nyt jo", "mä en haluu muuta ku tavaran sisään - ja mielellään nopeasti".

Raivoravaamisen ja surkean seksin jälkeen mieli ja keho käy ylikierroksilla eikä uni tule. Päässä alkaa seuraavien päivien sisältöjen tasapainottelu ja ahdistus purkautuu pakottavan tarpeena käydä miehen kimppuun, ravistella hereille ja kiljua mä en saa nukuttua! Ahdistaa! Stressaa! Mies hermostuu (koska on ehtinyt jo nukahtaa) ja seuraa sanaharkka (kruunaa huonon illan), jonka päätteeksi menen nukkumaan toiseen huoneeseen. Jossa siis en myöskään saa unta.

Nyt siis ahdistaa edelleen. Viikko on liian täynnä iltoja myöten ja jostain tyhmästä syystä olen tämän lapsettomuusidentiteettin rakentumisen aikana saanut päähäni, että silloin kun ovuloidaan:

• tulee elämän olla tasapainossa
• ruumiin täytyy olla levännyt
• ja etenkin mielen pitäisi olla hyvä ja rauhallinen

...Koska muuten mahdollisuutta raskauteen ei ole (vaikka ei varmaan ole minun tapauksessa luomusti muutoinkaan). Ja olen kaikkea muuta. Kireä, väsynyt, rauhaton. Ihnottavaa ja turhaa, ettei päästä voi kitkeä pois tätä pakonomaista yrittämisajatusta. Kuvittelin, että voisin olla rela, kun tiedän että ivf:n mennään, eikä mitään todennäköisyyttä luomuraskauteen sitä ennen ole.  Kananvillat.