Eipä paljon ole kerrottavaa. Kp joku? menossa ja ovista en ole testaillut. Ajoittunee viikonlopuun. Ja viikonloppuna aion olla poissa mieheni ulottuvilta. Metsässä.
Kevään orastava/sahaava tulo on tehnyt tennaria elikkä tennistossua...Idioottimainen ilmaisu, mutta kuvaa tilannetta. Yleisesti olen aina ollut talvi-ihminen ja kokenut kevään raastavana. Tämä kevät näyttää tekevän poikkeuksen. Kesä on mielessäin...Aaah. Aion nauttia täysin siemauksin.Hahaa.. Varsinkin siemauksin.
Viime kirjoituksessa hehkutin hyvää oloa, mutta nyt on ajatuksiin hiipinyt pieni epäilys tulehduksesta mahassa. Sen verran tuttua juttua on, että oireistosta voi päätellä jotain ilman tähystystäkin. En tiedä mistä se oikein kumpuaa, mutta ärsyttävää on.
Olen aamuisin yrittänyt soittaa klinikalle kertoakseni, että nega tuli ja tulen toukokuussa IVF:ään. Joka aamu tämän viikon ajan olen rimputtanut ja aina päätynyt jonoon. Jonossa roikkuminen työpaikalla on hankalaa. Valitsen soittoajankohdan niin, ettei työnaapurit ole kuulolla, mutta jonottaessa tilanne muuttuu ja johan joku ilmestyy lähistölle. Enkä tosiaan ole vielä hövelisti asiasta jutellut. Siispä luovutan ja päätän, että kokeilen seuraavalla rauhallisella hetkellä uudelleen.
Ivf:nkin liittyvät saikkupäivätkin hirvittävät. Ohjeessa niitä sanotaan tulevan jopa 3. Meillä on tj meuhkannut koko kevään huonosta tuloksesta ja henkilöstökuluista kun "ihmiset pitävät kaikenmaailman vapaita ja saavat lapsia..".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti