Mieltä on keventänyt myös se, että olen saanut Visan makseltua nollille ja nämä välikerrot auttavat ivf:nkin varautumisessa. Lisäksi korontarkistuspäiväkin osui mukavasti.
Olen katsellut kesäjuttuja, mm. keikkoja joilla haluaisin käydä, kenkiä ja buukannut viikonloppuja kavereiden kanssa seikkailulle. Liekö jotain kevätvillitystä? Tykkään siitä, että huomaan odottavani välillä jotain muutakin kuin raskautumista.
Huoli omasta äidistäni on vastapainottanut hieman tätä mielenkeveyttä. Tervehän tuo on, mutta näöntarkastuksessa oli huomatta toisessa silmässä merkittävä heikentyminen. Lisätietoa tulee ensi viikolla. Äidinäiti sokeutui aikoinaan melkein 100 % ja pelko on, että sama voisi käydä äidille. Se muuttaisi asioita paljon. Pärjäämistä yksin, asumisjärjestelyjä ja elämää yleensäkin. Asun monen sadan kilometrin päässä äidistä ja haluaisin olla enemmän läsnä hänen vanhuudessaan. Huolehtia vuorostani.
Esimieheni kyseli kesän kisasuunnitelmista. Kerroin että olen treenannut tosi vähän, sen verran kun olen jaksanut ja miten on sattunut huvittamaan. Mutta kyllä! Olen kalkkiviikoilla fiiliksen mukaan, jos joku sopivasti osuu ajankohdan ja oman innostuksen osalta kohdilleen. Sillä kunnolla menen missä kulloinkin olen. Ennakkoluulottomasti, enempiä spekuloimatta. Uskon, että olen nyt ihan oikeasti menossa kohden paineetonta suoritusta. Vai onkohan se paine on siirtynyt tuonne lapsentekorintamalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti