Pakko päästä raskaaksi!!!

Tyhmä! Tyhmä! Tyhmä minä! Tuo raskausuutisten kuuleminen laukaisi pakonomaisen tarpeen olla raskaana. Ja mistäpä muualta itseni taas löysinkään kuin googlettelemasta "piinailijoiden oireita ennen plussaa".

Kovalla halulla saan aikaiseksi tunteen, että rinnat ovat jotenkin arat. Tökin niitä sivusuunnasta vähän väliä ja kuvittelen, että ne aristaa. Joo, ihan selvästi! Ja hetken päästä en ole ollenkaan varma tunnenko sittenkään mitään. Samanlaisen tunteen saa varmaan aina, kun riittävällä voimalla ja terävästi tökkii.

Kun tarpeeksi haluaa, alkaa kuvitella kaikenlaista. Eilen (dpo 9 tai 10) lenkillä kuulostelin alavatsalla hieman menkkajuilintaa hentoisempaa tuntemusta. Kuulostelin tai kuvittelin.

Rasittava, pakottava, vimmainen tarve olla raskaana just nyt. Tässä kierrossa!  En osaa olla ajattelematta laskettua aikaa, sitä koska jään äitiyslomalle, koska voin tehdä raskaustestin ja miten saan ilmoittaa, että minut joutaa poistaa ivf jonosta. Koska täytyy verikokeella varmistaa raskaus ja koska pääsen ultraan tarkistamaan, että kohdussa on jotain elämää. Mietin miten kertoa miehelle ym. Kyllä te nämä tiedätte.

Ensi viikonloppuna on ystävän häät ja mietin, jokohan hääaamuna tiedän olevani raskaana. Ja uskaltaisinko olla? Vai uskoisinko sittenkin tuulimunaan. Olokin on jotenkin niin hyvinvoinva. Vahva.

Miksi olisin nyt raskaana, kun en koskaan ole ollut mitään sinne päinkään? Miksi täytyy tehdä itselleen tällä tavalla kiusaa? Niin hyvin tiedän realiteetit, niin monta kertaa olen nämä läpi käynyt..Lopputuloksenkin tiedän, MUTTA SILTI!