Sieltä se tuli

Ähhähhää. Catch ya. Epätoivo...Se minkä poissaoloa olen tässä pari viikkoa hehkuttanut. Ei olla enää tarmokkaana, huoletonna ja luottavaisena. Ei. Vaan syvissä mudissa.

Sinne minut sysäsi ystävä, joka yhden puhelun aikana kertoi kahdesta lähipiirin raskaudesta. Toinen niistä raskautujista on hyvin läheinen kaveri, jonka kanssa ollaan pari vuoden ajan tätä lapsettomuuden tuskaa yhteistuumin jaettu. Ei ole kertonut minulle, mitä ei tietenkään meidän yhteinen kaveri osannut kuvitellakaan ja puhelimessa muisteli ääneen "mikäs sen x:n laskettu aika olikaan". Täh? Ehkei olutkaan niin läheinen kaveri kuin kuvittelin. Tai ehkä mulle vaan on vaikea kertoa asiaa. Ei kyllä pitäisi olla. Toisen raskautta epäilin ja siitä sain vain varmistuksen, toki sekin raskaus oli jo äitiyslomavaiheessa.

Olen oikeasti kohta se ainoa jolla ei ole lasta, joka ei odota. Jolle ei tule lasta, ehkä koskaan. Myös puhelimessa oleva ystävä jolla on kaksi lasta ilmoitti kärsivänsä vauvakuumeesta. Aiemmat kun ovat tärpänneet eka yrittämällä, niin kohta hänellä taitaa olla se kolmas. Kerroin mahdollisesti joulukuuhun ajoittuvista hoidoista. Ystävä myönsi suoraan, ettei osaa kuvitella millaista se on, hoidot, epätoivo, pelko...Esitin tekoreipasta. Välillä on vähän vaikeaa, nyt taas vähän helpompaa. (Vähän helpompaa on silloin, kun ei aktiivisesti ajattele asiaa/ehdi ajatella asiaa. Tällaiset uutiset käynnistää sen tilanteen, että hetkeen ei pysty ajattelemaan muuta kuin lapsettomuutta).

Oikeasti. Keitä ne lapsettomat onkaan, kun kaikki "joskus jossain vaiheessa lapsettomat" ovat nyt hyvää vauhtia jäämässä äitiyslomalle enkä tunne kuin ehkä yhden tahattomasti lapsettoman (joka sekin on puhdas arvaus).

Ei huvita mikään. Ihan sama mitä tekee, mitä suuhunsa pistää ja kuinka itseään fyysisesti ruoskii tai onko ruoskimatta, rentoutuuko vai painattaako menemään tukka putkella ja hermo kireällä. Miksi pitää lainkaa tuottaa munasoluja, jos niistä ei ole mihinkään?

Vituttaa jumittaa tässä elämäntilanteessa. Vituttaa, että töihin palaa sellaisia ihmisiä äitiyslomalta joita jokin aika sitten olin toivottemassa sinne (ja siinä toivotellessa ajattelin, että minä en varmaan näe tuota tyyppiä pitkään aikaan, kun sitten olen itse äippälomalla, kun hän palaa hommiin). Jos tässä samassa kuopassa sitä myllätään maailman tappiin.