Etäisyyttä

Kp 7. Kierto venähti 31 päivään. Sellaista se. Olen taas pohtinut, että jos vaan alkaisin taas elää kuten ennen. Kokeilisin ainakin.

Kehostani ei ole pyöräyttämään muksuja, mutta olen tehnyt sen kanssa mahtavaa yhteistyötä kestävyysurheilun saralla. Olen nauttinut siitä, miten sitkeä ja kevyt se voi parhaimmillaan olla. Olen ravannut metsässä vuorokauden, jalkapohjat yhtä isoa kirvelevään rakkoa täynnä, ukkovarpaan kynnet mustina. Olen kavunnut avannosta laiturille varpaat turtana, uituani 20 m. Kavunnut painava rinkka selässä. Olen hiihtänyt tuntien massahiihtoja keskisykkeellä 170+. Olen pyöräillyt takamus turtana ja juossut päälle puolikkaan oksennus kurkussa, pistos vatsassa. Ja maaliin/saunaan päästyäni leijaillut utuisessa endorfiiniryöpyssä, tuntenut olevani enemmän elossa kuin koskaan aiemmin. Tuntenut, että olen todellakin 100 %:sti siinä. Vapautuneena. Minä ja minun keho. Pieni, mutta niin hämmästyttävän vahva. Ihana.

Siinä ihmeellisessä voiman tunteessa olen elänyt. Sen on tämä keho minulle suonut. Joskus pohdin, että senkö takia se ei lapsia enää suokaa. Teinkö typerän vaihtokaupan? Romutinko hormonitoimintani? Kaikki tietää, ettei ultraaminen ole terveellistä, ainakaan lisääntymisterveydelle. Olen keventänyt yli kaksi vuotta. Siirtynyt mummojumppaamaan ja kuntosuunnistajaksi. Mielestäni olen opetellut olemaan suorittamatta. Ainakin teoriassa. Käytännössä armollinen ja rento lököpäivä on minulle suoritus. Olen suorittanut päivän, jonka aikana olen "rentoutunut". Opettelu jatkuu.

Mutta. Olen huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen. Tauti kuin tauti tarttuu. Enkä niistä hevin tervehdy. Yöunet on..Aina välillä nukun. Mahan limakalvo tulehtuu aina uudelleen. Mieli on alla päin. En enää ole samalla tavalla elossa. En ole 100 % tässä. Kuitenkin tunnen, sisimmässäsi jokin on vahvistunut. Selviän ristiäisistä, selviän häistä. Käyn katsomassa ystävän pari viikkoista vauvaa. Selviän raskausuutisista. Voisinko joskus iloita, myös siitä että luontoni on ihmeellisen vahva.

Lapsi vs. "toisenlainen elämä" eli se vaihtoehto, jossa lapsia ei saada, ei ole mielessäni mikään vaihtokauppa. Kun en saa lasta, voin tehdä sitä ja tätä. Ei asioita laiteta hyviin ja huonoihin. Ikinä en ole pitänyt neuvosta, että esimerkiksi parisuhteessa pitäisi laittaa listaan hyvät ja huonot puolet. Katsoa kumpi on pidempi. Vaikka niin kai se menee. Vielä en ole siihen vaihtokauppaan valmis, se tavara vaakakupin toisessa päässä on niin höttöä. Mutta sitä olen miettinyt voisinko olla jotain muuta. Kun en kerran voi olla väkisinkään  äiti omille lapsilleni, voisinko jollain tavalla olla enemmän ihminen. Ihminen muille ihmisille. Suhtautua asioihin epäitsekkäämmin.

Yritän tehdä pesäeroa lapsettomuuteen sen mitä tässä parin kuukauden aikana, ennen seuraavaa koitosta, ehdin. Heitän pelon nurkkaan ja suon itselleni hieman endorfiinejä. Ei tässä nyt ollut päätä eikä häntää.