30.10.2014

Mätä

Tunnen olevani helvetin paska kaikessa. Katkera, kateellinen, pahansuoda, säälittävä ja jotenkin hitaalla käyvä. Kaikin tavoin vääränlainen, jähmeä ja kiukkuinen. Ehkä väsynyt. Pääasiassa vituttaa, vähän ehkä säälittää. Eniten kaikesta kuitenkin itkettää.

Viimeisen vuoden aikana olenkin onnistuneesti tehnyt lopun monesta asiasta. Olen tuhonnut mm. yhden tärkeimmistä ihmissuhteista, unohtanut perheeni, vihannut ihmisiä ympärillä, tuttuja ja tuntemattomia. Eniten kaikista olen vihannut itseäni. Päättänyt olla välittämättä ja kuitenkin vain välittänyt. Roikkunut jossain jota en voi muuttaa ja jolle aika on tehnyt tehtävänsä.

Lapsettomuudessakin olen jotenkin paljon paskempi kuin muut lapsettomat. En ansaitsekaan muuta. En halua jatkaa enää mitään. Tai en jaksa. Itsesääli kuristaa kurkkua, kun tajuan, miten helpottunut moni on ollut päästessään eroon minusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti