Uni maistuu. Ja voi pojat, että se maistuukin makoisalle! Olen nukkunut kohta puolitoista viikkoa niin, että joka yö unta on kertynyt vähintään 6 tuntia. Se on kuulkaas paljon se, tällaiselle krooniselle valvojalle. Se on niin paljon, että minulla on aihetta olla onnellinen. Kippis sille!
Viime yönä tein ehkä uudet pohjat. Nukahdin heti sänkyyn raahauduttuani (n. klo 23) ja heräsin vasta klo 5.26, jonka jälkeen, tähän väliin ISO tuuletus, nukahdin uudelleen vartin sisällä. Se tekee yli 7 tuntia! Wau, voisiko minusta tulla taas tavallinen ihminen, joka nukahtaa silloin kun väsyttää/unta tarvitsee ja nukkuu yhtäjaksoisesti useita tunteja?
Pieni epäilys on, että tämä raastava, jopa nukkumiseen johtava väsymys saattaisi liittyä flunssanpoikaan joka tällä hetkellä on päällä. En ole kipeä, mutta jotain tässä teettelen. Väsymystä ja lämpö hitusen alle 37, kurkkutuntemuksia satunnaisesti. Harmittaa. Tekisi niin kovin mieli iltaisin lenkille. En tiedä, mikä näissä syysilloissa on, mutta jotenkin tuolla pimeässä, puolirapsakassa kelissä latautuu positiivista energiaa enemmän kuin muina vuodenaikoina.
Polyyppia olen tietenkin ajatellut. En usko siihen, mutta pitäähän sitä aina olla jotain aiheeseen liittyvää ajateltavaa. Luin eilen mm. artikkelin Do Uterus Polyps Affect Fertility, josta jäi päällimmäisenä mieleen, että tarkkaa syytä miksi polyyppi aiheuttaa lapsettomuutta ei tiedetä, mutta se saattaa liittyä kohdun limakalvon tulehdukseen. Keho alkaa puollustautumaan polyyppia vastaan, mikä nostaa tulehduksen ja vaikeuttaa alkion kiinnittymistä. Työterveyden gyne kirjoitti hoitotietoihini epäilyksen polyypista, jotta voin toimittaa sen klinikalle, sitten kun yliylipitkän ajan päästä sinne pääsen. Tällä hetkellä marraskuuhun tuntuu olevan järkyttävän pitkä aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti