Vedän lonkkaan jo 10. päivää sen vuoksi, että aina hetkittäin tuntuu siltä kuin olisin tulossa kipeäksi ja lämpö on vähän koholla. Kai tämä on jokin jälkitautien jälkitauti, jonka tarkoituksena on koulia musta oikea sohvaperuna ja vahvistaa mielipahaa. Eilen illalla lämpö laski normaaliksi, mutta tänään se on ollut vaihtelevasti 36,7-36,8. Väsy. Laiskottaa. Ärsyttää. Tylsää. Mutta ennen kaikkea ärsyttää. Onko liikaa pyydetty, että olisi joko a. kunnolla kipeä tai b. kunnolla terve?
Välillä viluttaa ja välillä on kuuma. Vaihdevuodetko? Alavatsassa tuntuu samalta kuin aina muutama päivä ennen kuukautisia. Olon perusteella saatan saada tädin kylään jo viikonloppuna.
Mieli synkistyy, kun ei pääse liikkeelle ja tekemään mielekkäitä juttuja. Tai pääsisin, mutten uskalla vielä, kun ajatteleen, että huomenna varmaan on jo ok olo, eikä kannata sitä riskeerata. En ole parin ratsastuskerran lisäksi viimeiseen pariin viikkoon liikkunut. Vähän kävellyt, kun mieli on muuttunut oikein synkäksi. Ratsastuksen jälkeenkin olin loppuillan reporankana töllön edessä, mikä viittaisi siihen, että kaikki ei ole kunnossa.
Tämä on tätä, hyvinvoivana, keho ja mieli tasapainossa hoitoihin -ajatus vaikuttaa ihan realistiselta, mutta toteutus kusee.
Yritän viikonlopun aikana kuluttaa kuumemittarista patterit, etten pääse mittailemaan ja voin kuvitella itseni terveeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti