Istun työpöydän ääressä ja koetan tehdä töitä. Keskittyminen on vaikeaa. Välillä alan aina uudelleen itkemään. Toukokuussa alkion siirron jälkeen itkin pettymystä ja katkeruutta. Iillalla itkimme sitä yhdessä miehen kanssa. Nyt tämän saman pöydän ääressä itken kiitollisuutta ja liikutusta. Kun taival on ollut pettymyksiä täynnä, sitä voi näköjään tuntea sellaista kiitollisuutta ettei tiedä voisiko enää enempää toivoa. Mitään enempää en ainakaan osaisi, enkä voisi juuri nyt toivoa. Bussissa alkion siirrosta töihin palatessa mietin, onko kiitollisuudella ylärajaa. Tunsin jopa pientä hellyyttä kehoani kohtaan ja ajattelin, että jatkossa minä kohtelen sinua paremmin.
15 munasolusta 11 oli kypsää ja ne kaikki hedelmöittyivät, 9 niistä jakaantui. Niistä yksi siirrettiin, 4 hyvin jakautunutta meni pakkaseen ja 4 on vielä seurannassa. Toimenpiteenä alkion siirto ei tuntunut miltään. Mutta oli paljon mukavampi kuin edellinen.
En ole raskaana, paitsi ehkä teoriassa, mutta nyt ainakin todistetusti kohtuuni on siirretty huippualkio, josta voi jotain tulla. Esimerkiksi elämän suuri ihme ja toivotuin asia. Eihän tämä ole vielä mitään. Mutta kuitenkin paljon enemmän kuin osasin toivoa. Enkä varmaan oikein uskaltanut toivoa mitään.
Ihanasti kirjoitettu, tiedän niiin tuon tunteen! Toivo, miten ihana asia, miten uskomaton voima...miten se voikin viritä aina uudelleen ja uudelleen! Kuinka hullua, mietin juuri, voi minutkin tänään nostaa mielen mataluudesta toiveikkaaksi vain se, että limakalvo oli priima ja alkio numero kolmen siirtopäivä on päätetty.
VastaaPoistaBertta
Onneksi se viriää :) Nyt parin päivän kuluttua siirrosta on kyllä kiitollisuus jostain syystä suuntautunut sinne, että ainakin on mahdollista kokeilla pas:ia. Jos alkiot selviävät sulatuksesta...Jotenkin pitää varautua siihen vaihtoehtoon, ettei se raskaus tästä kierrosta ala.
PoistaOli kyllä hyvä saalis! Onnea matkaan!
VastaaPoistaKiitos. Parempi kuin koskaan :)
PoistaIhania uutisia. Onnea matkaan :) t. Janna
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaToivotaan parasta, että tämä pysyisi mukana sen yhdeksän kuukautta <3 Pidetään peukkuja! :)
VastaaPoistaNiimpä!
PoistaHieno satsi:) Löysin tänne sivupoluilta, mutta jännätäpä saa heti alkamaan! Pientä ja hentoa, mutta riittävää otetta toivotan minäkin<3
VastaaPoistaKiitos. Päivät tulee varmasti olemaan täynnä mielialan heittelyä toivon ja epätoivon välillä sekä kiivasta googletusta. Sullahan on mun tyttären (jos sellainen joskus olisi) toinen nimi :)
Poista