23.2.2015

Sivupoluilla

Suurimmat tunneryöpyt ovat laantumaan päin. Jostain syystä olen siirtynyt ajatuksessani jo pas:iin. Minusta se vain kuulostaa todennäköisemmältä raskauden käynnistäjältä kuin tuoresiirto. Tämä ajatus perustuu ihan vain omiin kuvitelmiin, että siinä tilassa kehoa olisi lähempänä normaalitilaa kuin tämän hormonihirviökauden jälkeen. Pas:in ajatteleminen tuo myös pientä tukea mahdollisen pettymyksen varalle ja lievittää nyt on pakko onnistua -ajattelua.

Yllättävä toiveikkuuden viriäminen on aiheuttanut ajautumisen sivu-urille. Viikonlopuna olen mm. laskenut koska äitiysloma alkaisi ja miten paljon olisi äitiysrahaa, koska kehityskeskustelu on ja voiko silloin kertoa raskaudesta esimiehelle. Lisäksi selasin  torista vauva-kamoja ja pohdin pojan nimeä. Tytöille nimet on ollut valmiina jo vuosia.

Toisaalta, en usko tämän olevan mitään poikkeavaa raskaudesta haaveilevalle. Sellainen jolla ei ole vuosien yritystä taustalla, ei tosin joudu niiden ajatusten eteen, että "entä jos ei koskaan", "parempi yrittää unohtaa koko asia, ettei tule sitten niin suuri pettymys", "vastaa viimeisellä kolmanneksella.." jne. Lapsettomuuden taakasta tietämättömät saavat siis haaveillakin vapaammin.

Tästä aasinsilta toiseen asiaan, jota viikonloppuna useasti päädyin ajattelemaan. Kävimme vuosi sitten ystäväni kanssa keskustelun aiheesta lasten hankinta. Keskustelimme meidän hoidoista ja omista lapsista yleensä, jolloin ystävä sanoi "mutta nuoriahan tässä vielä ollaan". Ai? 30+ ei mielestäni enää ole nuori, kun puhutaan lasten hankkimisesta. 22-vuotias on. Oman biologisen varttuneisuutensa tajuaa jo siitä, kun lääkäri kysyy koska kuukautiset ovat alkaneet ja joutuu vastaamaan: vuonna 1994. Sitten tajuaa, että siitä on 21 vuotta.

Kysyin eikö ystävällä ole ollut minkäälaista vauvakuumetta. Ehkä vähän. Muttei juuri nyt, ehkä joskus sitten. Nyt olisi aika huono hetki, kun kesällä on reissukin tulossa. Olisi kiva päästä ulkomaille töihin ja saada muutama työjuttu valmiiksi, ystävä vastasi. Minun korviin se kuulosti samalta kuin olisi vastannut kysymykseen: oletko ajatellut autoa vaihtaa? Uutta talvitakkia ostaa? Mennä tänä ensi kesänä tangomarkkinoille tms? Hämmästyttävän rohkeaa ja luottavaista ajattelua. Olemme nuoria ja lasten aika tulee sitten, kun on ensin toteutettu pari muuta tärkeää asiaa. Niin itsekin ajattelin joskus, mutta siitä on 10 vuotta. Ehkä olin vähän kateellinenkin siitä, ettei toisella ole moisesta pelkoa. Itselle se on ollut suuri pelko jo pitkään ennen yrityksen aloittamista.

Olen miettinyt, pitäisikö asia ottaa uudelleen puheeksi, vaikkei se minulle kuulu. Ei sitten mitenkään. Enkä voi tietää mikä heidän pitkän parisuhteen tila oikeasti on. En tiedä miksi edes ajattelen koko asiaa. Jos toinen ottaa elämän rohkeasti ja uskoen asioiden menevän niin kuin haluaa, niin miksi puuttua siihen. Miksi maalata piruja seinille. Enköhän minä itsessään ole elävä todiste siitä, ettei asiat kaikilla mene sinne päinkään ja jos sinne päin sitkeästi yrittää, silti siinä saattaa mennä vuosia.

4 kommenttia:

  1. Tuoresiirron onnistumisprosentit ovat käsittääkseni hieman paremmat kuin pas:in.

    Minun kuukautiseni viettävät ensi kesänä 25-vuotissynttäreitään! Toivon tietenkin että loistavat silloin poissaolollaan (eli että olisin raskaana :) )

    Minä muuten neuvoin jokunen vuosi sitten yhtä ystävääni, että lapsen "tekemisessä" saattaa mennä aikaa, että kyllä kannattaa alkaa yrittää, kun ikää on jo yli 30 v. Hän raskautui ekasta kierrosta... Jep jep... Itse olin yrittänyt siinä vaiheessa yli 2 vuotta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ehkä tässä asiassa tosiaan kannattaa olla hipi hiljaa.

      Poista
  2. Moikka, löysin juuri blogiisi ja toivotan sinulle onnea matkaan! Toivottavasti tästä siirrosta alkaa raskaus :)

    Itselläni on juuri menossa ensimmäinen vuotopäivä 5.icsin tuoresiirron jälkeen. Raskaus alkoi ja päättyi muutama päivä myöhemmin jääden siis kemialliseksi raskaudeksi. Tänään olisi ollut rv 5+0.

    En silti sure vaan katse on suunnattu kohti passia toivottavasti huhtikuussa.

    Tsemppiä sinulle ja tervetuloa seuraamaan vastaperustettua ja alkutekijöissään olevaa blogiani
    lapsia.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos! Kyllä saat minusta varmasti seuraajan.

      Poista