Pikakuulumiset ja 38+5

Loppuraskaudesta en päässyt päivittelemään kuulumisia ja vauva-arjen ensimmäiset 7 viikkoa ovat menneet siivillä. Itse asiassa teknologia asettui vastahankaan loppuraskaudesta, vaikka juuri silloin olisi ollut yhtä sun toista vuodatettavaa. Kirjoittelen pikaisesti päällimmäiset ja palaan lopuraskauden ja synnytykseen jälkeisiin asioihin myöhemmin.

Pikkuruinen poikamme syntyi 2.11. ja olemme viimein perhe!

Menin tuolloin kahdeksi kätilöopistolle ultraan, jossa oli tarkoitus katsoa painon kehitystä ja vesitilannetta. Lääkäri päättikin käynnistää synnytyksen samantien, sillä ei löytänyt lapsivettä käytännössä lainkaan. Sain ballongin ja jouduin vastaanotolta osastolle. Ballonki ei tuntunut juuri miltään.

Synnytys oli paljon kamalampi kokemus mitä olin osannut kuvitella. Ehkä osansa oli silläkin, että se eteni rivakasti ja kuvittelen, ettei kehoni oikein ehtinyt mukautua tilanteeseen. Ballonki kolahti vessakäynnin yhteydessä pönttöön n. klo 16.30. Tuntia myöhemmin lääkäri kävi puhkaisemassa kalvot. Kävin syömässä päivällisen ja sen aikana koin ensimmäiset hennot supistukset. Niitä ei ollut tosiaan loppuraskaudessa lainkaan.

Tässä vaiheessa kätilö sanoi, että nyt etenee niin nopeasti, että vielä tänään syntyy. Niimpä soitin miehelle, että ottaa sittenkin sairaalakassin mukaan. Sitä oli ollut tarkoitus vielä täydentää, mutta olin sentään jotain kasannut. Olin kuullut niin paljon juttuja käynnistyksistä, että kuvittelin vauvan olevan vähän lujemmassa ja aikaa menevän enemmän. Vaikka olin tiedostanut, että voin joutua käynnistykseen kuvittelin että voisin tulla kotiin hakemaan tavarat ja pakkaamaan itse loppuun. Monihan pääseen ballongin kanssa kotiin tai saa ajan jolloin tulee käynnistykseen. Minä olin suunnitellut leipovani sämpylöitä.

Syntymähuoneeseen siirryimme noin 19 maissa ja puoli tuntia myöhemmin laitettiin oksitosiinitippa. Sen jälkeen olisin halunnutkin jäädä vessan pöntölle istumaan. Tuntui siltä, että maha oli sekaisin. Supistukset koventuivat nopeasti ja sain ilokaasun käyttöön. En huomannut siitä mitään helpotusta. Lähinnä sen, että maskiin oli hyvä tarrautua kaksin käsin ja kiljua supistuksen tullessa. Klo 20.30 sain tensin, joka oli ihan turha sekin. Supistukset oli todella repiviä. Klo 21 olin 8 cm auki ja varttia myöhemmin sain epiduraalin.

Ei ponnistuttanut lainkaan, mutta aloin ponnistaa kun supistuksia tuli. Vauvan syke laski supistusten tullessa. Olin kauhuissani. Syke kuitenkin palautui aina takaisin supistusten välissä. Välillä syke katosi kokonaan, mikä sai minut kiljumaan, että "kuoleeko se". Toinen mitä seurasin oli kello. Epiduraali kestäisi 1,5-2 h ja pelkäsin sen loppuvan. Supistus supistukselta kuitenkin sydäneenet kuuluivat harvemmin ja lopulta olin jo niin kauhuissani, että aloin ponnistaa ilman supistuksia. Kello lähestyi 23:a.

Kun pää saatiin puolittain ulos, kätilö käski rauhoittumaan ja hengittelemään. Ei onnistunut. Kipu oli jäätävä. Seuraavalla ponnistuksella vauva putkahtikin maailmaan. Ensimmäinen kysymykseni oli "elääkö se". Elihän se ja pian alkoi vauva itkemään. Mikä ihana ääni! Huikea helpotuksen tunne ja itku. Se syntyi. Se elää! Miten kauan tätä hetkeä olikaan odotettu.

Synnytys kesti 3,5 h. Ponnistusvaihe n. puoli tuntia. Poika painoi 2625 g.

Sain vauvan hetkeksi rinnalleni, kunnes minua lähdettiin viemaan leikkaussaliin, jossa korjailtiin repeämät. Se oli se kipu hetkellä jolla pää tuli osin ulos. Siellä ja heräämökeikalla menikin melkein neljä tuntia. Sen ajan vauva oli isänsä kanssa. Joutui lämpölampun alle hetkeksi. Kun pääsin perhehuoneeseen olin lantiosta alaspäin puudutettu ja vauvan syliin ottaminen oli vaikeaa. Sinä yönä en nukkunut yhtään. Tuntui todella epätodelliselta, että lopulta hän oli siinä meidän kanssa. Itkeskelin vähän väliä.

Aamulla pojasta tultiin ottamaan sokeriarvot ja tuntia myöhemmin hänet haettiin osastolle. Siellä vierähtikin seuraava viikko. Maanpäällisen taipaleen alku ei ollut henkisesti helppo, jos ei ollut raskauden loppukaan.

Ajatuksissa on kirjoittaa mm. Seuraavista aiheista, jos joku tätä vielä sattuu lukemaan:

-tylsät viikot
-1. viikko osastolla
-tunteet; äidinrakkaus, pettymys,
-istukan vajaatoiminta
-meidän vauva
-huoli vauvan terveydestä
-maidottomalla
-minä:äiti?