Kävimme viime viikolla hoidon suunnittelukäynnillä. Samaisella viikolla alkoi menkat eli ensimmäinen pas kierto on nyt käynnissä. Ensi viikolla käyn ultrassa, jossa tarkistetaan limakalvon tilanne ja ensi viikolla pitäisi aloittaa myös ovulaatiotestit. Sitä ennen on ohjelmassa vielä verikokeissa käynti, jossa tarkistetaan kilpirauhasarvot.
Olo outo. Pas on reilun kahden viikon sisällä, mutta ei siltä tunnu. Enkö ole vielä valmis uuteen yritykseen? Vai eikö "hoidoissa olo" tunnu miltään, kun niihin ei liity sumuttelua ja piikittelyä? Tavallaanhan tämä on henkisesti paljon kevyempää. Jos kaikki menee mönkään, eikä yksikään alkioista selviä se on helpompi käsitellä nyt. Yhden lapsen äitinä. Mutta joku tässä vaivaa. Joku keskeneräisyys. Kai ne ajatukset karisevat sitä mukaa, kun asiat vielä tästä konkretisoituvat.
Laskeskelin etukäteen, että ovulaatio osuu viikon loppupuolelle. Saapa nähdä onko alkioista siirrettäviä. Niissä on eri ikäisiä, mutten tiedä sen tarkemmin.
Klinikan ohjeessa kerrottiin, että alkioista 70 % selviää sulatuksesta. Jos lasketaan pessimistisesti ja pas raskauden todennäköisyys on 20-30 %, niin neljästä vain 1 voisi tuottaa raskauden. Optimistisempikin kaava tuottaa tuloksen 1. Turhaa spekulaatiota.
Vaikka 70 % selviää sulatuksesta, niin laatu ei silti välttämättä ole kummoinen. Saattaa menettää soluja ja alkaa jakautua hitaasti. Tai ei lähde lainkaan jakautumaan. Pakastusmenetelmät ovat ilmeisesti kehittyneet, koska 2010 pakastetuista alkioista menetimme sulatuksessa kaksi neljästä. Tai oikeastaan vain yksi kupsahti. Yksi oli vaan liian heikko pakastettavaksi uudelleen. Toinen oli hyvä ja siirrettiin. Ne oli pakastettu pareittain.
VastaaPoistaOnnea matkaan!