Se tunne, ettei ole yhtään, eikä ikinä raskaana

Kp 28. Huomenna tai ylihuomenna koittaa tuo mielialaa koetteleva kp 1. Olen pelkkää lapsettomuutta. Joskus saatan huomata yllätykseksi, että tässähän on oltu (voivittu) ihan 2 tuntia ajattelematta munasoluja, alavatsaa, lapsettomuutta, antioksidantteja, sitä mitä joku ajattelee, joko ystävä x saa lapsen jne.

Erityisesti tänään raivostuttaa inssit. Se kiukuttaa, etten kolmannen kohdalla sanonut etten todellakaan halua enää yhtään inssiä. Ärsytystä  ei lievennä se, että lueskelin ettei Puregonilla ei ole tapana parantaa munasolujen laatuu, ennemminkin määrää laadun kustannuksella. Miksi sitäkin sitten piti 3 kertaa kokeilla inssissä ja vielä jatkaa samalla ivf:nkin.

Note to self: jos seuraavassa hoidossa määrätään Puregon, kysy perustelut.

Sitten vielä perjantain ja alkavan uuden kierron kunniaksi muistin taas oksidatiivisen stressin ja lueskelin vähän tutkimuksia sen vaikutuksesta munasolujen laatuun. Joopa joo. Menenpä ukon pakuripussille ja vien töihin ip teetä varten. Näissä merkeissä petailen riemukkaan viikonlopun.

Yk:n & kp 1 lähestyy

Havaintojen perusteella huomenna-ylihuomenna on kp1. Sellaista se. Eipä tarvitse lapsukaiselle vakuutella ettei ole Juhannusyön huuman tulosta. Tuleekohan tuosta seuraavasta edes yk:ta? Hyvä kai olisi osata hellittää. Voi osaisinpa!

Inseminaatiot: check

Inseminaatio ei tuonut ratkaisua. Tai kai sekin on ratkaisu, että täytyy siirtyä järeämpiin aseisiin tässä sodassa lapsettomuutta vastaan. Rautaa rajalle vaan...Lugeista huolimatta kp1 pyörähti.

Matka marraskuusta tähän asti on ollut yllättävän rankka. Epätoivon ja toivon lisäksi hallitseva tunne on ollut pelko. Pelko siitä, ettei tämä onnistu. Ettei lasta tule. Että aika vaan ajaa ohi. Kylmää kyytiä.

Toivoa kai on, sillä vielä jaksan olla kiukuissani (aina välillä) tästä. Tiedostamatta kaikki tähän liittyvät sisäiset solmut ja pelot on syönyt energiat ja stressannut. Tällainen stressi on pahinta laatua. Pitkään taustalla jäytävää, jolle et voi mitään tehdä. Teorissa voit, mutta sisäntä ei voi huijata. Lapsettomuus on ottanut vallan koko elämästä, se on aina mielessä, vaikkei aktiivisena niin kuitenkin.

Enkä jaksaisi yhtään kuulla mitään järkeilyä lapsettomuuden syistä. Lievästi ilmaistuna ottaa päähän, kun joku kysyy oleko kokeillut vehnänalkioöljyä...Mitä ihmiset oikein luulee? Ettei 2,5 vuodessa olisi kolunnut läpi kaikki "vanhan kansan konstit", vitamiinit, hivenaineet, ruokavaliomuutokset, henkimaailman jutut ja ties mitkä humpuukit mistä ikinä on kuullut tai lukenut? Totuus on se, että jossain mättää ihan oikeasti. Se ei ole siittiöt, ei ovuloimattomuus, ei limakalvo, eikä ilmeisesti kiinnittyminenkään. Ainakin jotain faktaa on saatu.

IVF:n ajankohdasta en vielä tiedä. Onko välissä 1 vai 2 kiertoa? Riippuu hieman miten asiat menee myös lomaan nähden. Sellaisen tosiaan aion pitää :) 

Inssikierron verinen päätös

Jos joka 8. onnistuu hedelmöittymään insiminaation avulla, niin on se kumma miten harvoin niistä  onnistumisista saa lukea. Enkä harmikseni saa itsekään kirjoittaa.

Mitä tässä pitäisi tehdä tulevan tauko kierron aikana, että pysyisi terveenä, nukkuisi, pääsisi eroon ulkopuolisista vitutuksen aiheista, tykkäisi puuhailla muutenkin kuin lapsentekomielessä, onnistuisi edes hetkittäin unohtamaan koko asian ja olisi sitten ensi kerralla kaikin tavoin kukkeimmillaan?