Ihmeitä

Lyhyesti. Edellisessä kierrossa ei päästy siirtoon. Lääkäri oli oikeassa ja ovulaatio oli ollut jo kp12 mennessä. Testailin sitkeästi kp18 asti, mutta viivat vain haalistuivat ja lopulta katosivat. Sitten sain kokea sen ihmeen mikä meillä lapsettomilla varmaan  aina mielessä siintää ennen hoitoja ja hoitojen välissäkin. Kp32 sain testiin hailakan toisen viivan. Sen toisen viivan!

Tein uuden testin seuraavana aamuna ja se olikin sitten puhdas nega. Kp34 vaihdon liuskoista Apteekin omaan testiin ja sain taas haalean viivan. Kp36 eli reilusti yli 3 viikkoa ovulaatiosta sain uudelleen Apteekin omalla haikalan plussan. Eroa kahden vuorokauden takaiseen testiin ei silmällä erottanut. Päätin, että katson viikonlopun yli ja soitan sitten tk:een.

Ei tarvinnut soitella. Sunnuntain vastaisena yönä näin unta, että synnytin. Synnytys oli helppo, kivuton ja nopea. Kun kysyin hoitajalta "miten vauvan kävi?", hoitaja vastasi "se oli kuollut". Siihen  heräsin. Menin vessaan ja kp38 (rv olisi ollut 5+1) vaihtui kp1:ksi.

Olo on aika hämmentynyt, enkä ole oikein osannut suhtautua asiaan tarvittavalla vakavuudella. Jokin tunne itsellä koko ajan oli, ettei plussa ole se oikea plussa, koska se oli niin hailakka. Toki esikoisestakin näin alkuun vain haamuja, kunnes ymmärsin luopua testaamisesta ja luottaa verikokeen tulokseen. Sen pohjalta toisaalta myös tiesin, ettei hcg välttämättä nouse kovin nopeasti.

Jotenkin jäin kokemuksesta kuitenkin plussan puolelle, koska:
A. tämä antaa viitteitä, että luomuraskauden mahdollisuus on olemassa, vaikkakin pieni niin ehkei ihan 0. Kemialliseksi itse tämän luokittelin.

B. Tällä hetkellä näyttää siltä, että suuremmilta jälkiseuraamuksilta vältytään eli kaikki tulee ulos luonnostaan. Vai voiko sitä nyt tässä vaiheessa edes tietää? Joka tapauksessa eloton alkio, tuulimuna tms. muutaman viikon kuluttua ultrassa olisi ollut rankempi kokemus.

Kuukautiseni ovat olleet aina niin säännölliset, etten ole koskaan edes päässyt luomukierrossa tekemään raskaustestiä. Syksystä 2011 kierto on enimmillään venähtänyt sen 1-2 päivää. Jossain vaiheessa hoitoja lapsettomuuden syyksi väläyteltiin mahdollisesti häiriötä munasolujen kypsymisessä. Ovulaatio on yleensä ollut kp 15-16 ja munasolut kasvaneet varsin isoiksi.
Tekee mieli spekuloida, että se toisiaan voisi olla syy, sillä nyt ovulaatio tuli aikaisin ja se selvästi näytti olevan raskauden mahdollisuuden näkökulmasta positiivinen asia.

Toinen millä tekee mieli spekuloida on ruokavalion vaikutus. Olen kärsinyt vatsaoireista monta kuukautta, kohta vuoden. Niitä on selvitelty, mutta mitään selittäjää ei ole löytynyt. Vedin maaliskuussa ruokavalion aika tiukaksi, koska oireet karkasivat totaalisesti käsistä. Söin höyrytettyjä vihanneksia, kevyesti lihaa, sosekeittoja, salaattia, öljyä, siemeniä, vihreää teetä, gluteenitonta näkkäriä, marjoja jne. Vältin gluteiinia (en 100 %, jos esim. sillä oli saostettu tms. mutta valtaosin) ja maitotuotteista käytin  hapanmaitotuotteita ja niitäkin kohtuudella. Tämän oli tarkoitus olla ns. Vatsan rauhoitusruokavalio. Ja oireet helpottivat. Väistämättä miettii, että voiko gluteiiniherkkyys aiheuttaa tällaista? Vatsaoireiden lisäksi ongelmia hormonijärjestelmään?

Toiseen yritykseen

Toinen pas tehdään heti perään, jos vaan aikataulut osuu kohdilleen. Mitäpä tässä odottelemaan. Nyt mieli on vähän rauhallisempi ja stressi vähän enemmän hanskassa.

Kierto on pitkä kuin nälkävuosi. Taas tikutellaan ovulaatiota ja kp 14 mennään vielä negatiivisissa merkeissä. Ultrassa näkyi jo iso rakkula ja paksu limakalvo kp 12. Ovis tuntuu aina ajoittuvan samoihin päiviin, niin että alkio siirretään sitten taas samanikäisenä kuin viimeksi. Jos siirtoon päästään. Lääkäri epäili ovulaation jo olleen ja puhuikin jo seuraavaan kiertoon varautumisesta. 5 päivää normaalia aikaisempi ovulaatio ei minusta tunnu uskottavalta ja luulen, että plussa on ajankohtainen viikonloppuna.

Luin Hormonidieetti -kirjan silloin, kun yritykset olivat aluillaan ja ensimmäiset epäonnistumiset koettu. Nyt tekisi mieli lukea kirjan uusi versio. En muista mitään lukemastani.

1. PAS = Nega

Piinailut menivät ohi rivakasti. Ja tehtiinhän siirtokin vasta kierron päivänä 21. Ristiriitaisuus on päivän sana. Toisaalta itsellä oli koko ajan vahva intuitio, että tämä ei nyt onnistunut. Toisaalta pieni optimismin poikanen halusi pitää kiinni siitä paremmastakin lopputuloksesta. Oireita ei ollut koko kierrossa. Ei mitään tuntemusta missään. Ei pienintäkään nipistystä, ainakaan hereillä oloaikana. Vasta kun vuoto alkoi, tuli pieni paine alavatsalle. Tämä on harvinaista ihan taviskierrossakin.

Kun näin kp1 alkaa miettiä, millainen naurava, hassu pellavapää tuo siirretty alkio olisi voinut olla, kyllä se surulliseksi vetää. Ei maailma ihan samalla tavalla romahda kuin lapsettomana, mutta nostaa taas sen oman kyvyttömyyden ja viallisuuden eri tavalla pintaan.  Ja tietenkin pelon siitä, että pakastin tyhjenee ja joka kerta käykin näin. Monta hukattua mahdollisuutta elämään.

Tietenkin aina täytyy etsiä syytä myös itsestä. Ehkä henkinen ja fyysinen vointi yritykseen oli väärä? Tässä oli liikaa raakaa laskelmointia, hellän toiveikkuuden sijaan.

Kyytiläinen matkassa

Pas tuli kuin varkain. Viikonloppuna aloitin Lugesteronit ja alkio siirrettiin tänään. Yksi sulatettiin ja se selviytyi! 5 päiväinen. Wow.

Piinailu alkaa, vaikka ei siltä tunnu. Jos pari vuotta sitten lapsettomana vuodatin siirrossa kiitollisuuden ja liikutuksen kyyneleitä, tällä kertaa en edes oikein ehtinyt tajua mitä tapahtui. Vasta kun pääsin klinikalle iski tajuntaan, että se tosiaan selviytyi sulatuksesta ja tästä voi ehkä tosiaan jotain alkaa.

Esikoinen ja muu siviilielämä on viime aikoina täyttänyt aika täysin päivät ja ajatukset. Ehkä hyvä niin. Toisaalta koen huonoa omatuntoa etten ota tätä nyt ”riittävän” tosissaan ja epäilen myos, että sen takia tämä ei voi onnistua. Esikoisen siirron aikaan se oli melkein ainoa asia mitä ajattelin. Nyt ajatukset joutuu ihan tietoisesti siirtämään asiaan ja silti ne pian karkaavat johonkin päivän polttaviin. Mutta eiköhän sitä ensi viikolla osaa jo paremmin asennoitua piinailuunkin.

Testipäivä on 9 päivän päästä.

Ensimmäinen pas yk meneillään

Kävimme viime viikolla hoidon suunnittelukäynnillä. Samaisella viikolla alkoi menkat eli ensimmäinen pas kierto on nyt käynnissä. Ensi viikolla käyn ultrassa, jossa tarkistetaan limakalvon tilanne ja ensi viikolla pitäisi aloittaa myös ovulaatiotestit. Sitä ennen on ohjelmassa vielä verikokeissa käynti, jossa tarkistetaan kilpirauhasarvot.

Olo outo. Pas on reilun kahden viikon sisällä, mutta ei siltä tunnu. Enkö ole vielä valmis uuteen yritykseen? Vai eikö "hoidoissa olo" tunnu miltään, kun niihin ei liity sumuttelua ja piikittelyä? Tavallaanhan tämä on henkisesti paljon kevyempää. Jos kaikki menee mönkään, eikä yksikään alkioista selviä se on helpompi käsitellä nyt. Yhden lapsen äitinä. Mutta joku tässä vaivaa. Joku keskeneräisyys. Kai ne ajatukset karisevat sitä mukaa, kun asiat vielä tästä konkretisoituvat.

Laskeskelin etukäteen, että ovulaatio osuu viikon loppupuolelle. Saapa nähdä onko alkioista siirrettäviä. Niissä on eri ikäisiä, mutten tiedä sen tarkemmin.

Klinikan ohjeessa kerrottiin, että alkioista 70 % selviää sulatuksesta. Jos lasketaan pessimistisesti ja pas raskauden todennäköisyys on 20-30 %, niin neljästä vain 1 voisi tuottaa raskauden. Optimistisempikin kaava tuottaa tuloksen 1. Turhaa spekulaatiota.