Edistyksen askeleita:
- Siirryin nukkumaan eri huoneeseen (pois miehen vierestä) > olen nukkunut paremmin
- Pikkujouluissa ei närästyksen häivääkään (eikä seuraavana päivänä) > paranisiko vatsa oikeasti?
- Olen syönyt runsaasti marjoja. Me syödään marjoja vuoden ympäri aamupuuron kanssa, rahkan seassa, sellaisenaan ym., mutta viime viikon söin niitä n. 4 dl/pvä.
- Olen lisännyt rypsiöljyä puuroon, lätrännyt oliiviöljyä aiempaa enemmän salaattiin ja ostin pähkinöitä. Yritän syödä suunnitelmallisemmin hyviä rasvoja. En ole kuivan kesän orava, mutta alimmillaan rasva% on ollut 12. Ei tällä hetkellä ole, mutta kestävyyslajit ottaa omansa. Ajatus alkoi kyteä, kun Puregonin pistoon opastanut hoitaja sanoi, että "olet kyllä tosi laiha". En omasta mielestäni ole, eikä hoitava lääkäri ole sanonut painosta mitään. Kysyi vaan onko paino muuttunut viime aikoina/vuosina. Ei. Olen ollut samankokoinen vuodesta 1998. Mutta tuskin haittaisi pari kiloa lisää.
- Huomasin olevani allerginen kanelille. Siksi pipareista tulee kurkku kipeäksi (hapot kurkkuun). Sama kävi, kun söin riisipuuroa kanelin kera > Tiedän mitä välttää.
- Juoksin 1 h 45 min rauhallisen pk-lenkin. Iloailoa! Mies fillaroi seurana. Se oli paras lenkki moneen kuukauteen. Tunsin niin juoksun, ulkoilun, talven/lumisateen kuin terveydenkin iloa. Olisin jaksanut jolkotella vaikka miten pitkään. Luulen, että parempi uni oli avain tähän.
Edelleen mietin kannattaako seuraava inseminaatio tehdä jo tammikuussa vai kannattaisiko lykätä pidemmälle ja voida vähän pidemmän aikaan paremmin?
Kävin laulamassa Kauneimpia joululauluja. Yllätin itseni pillahtamalla itkuun Tulkoon Joulu -kipaleen kohdalla.
