Olen muutaman kerran viime vuonna yrittänyt irtiottoa sokerista. Syön mielestäni muuten melko terveellisesti, mutta sokeria käytän. En varsinaisesti lisättynä missään, vaan makeina juttuina...No, jotkut äireen tekemät mehut ilman sokeria ovat niin kamalia, että pakko niihin on vähän lisätä. Ja marjoja pakastaessa olen laittanut noin ruokalusikallisen per pakastuspakkaus sokeria. Ja marjoja puolestaan syön joka aamu ja usein illallakin. Mehua max kerran viikossa. Ne eivät ole se ongelma, vaan karkit ja "jokin makea" kahvin kaverina.
Ehdin olla jo noin kuukauden ajan karkitta. Olin siis luontaisesti onnistunut unohtamaan makeilla herkuttelun ja sellaisia makeanhimon puuskia ei edes tullut... Kunnes jäin viikonlopuksi yksin kotiin.Valmistauduin katselemaan ampumahiihtoa ja tuli mieleen, että haenpa suklaata ja keitän kaffeet. Ei edes kaupassa tehnyt vielä mieli suklaata, mutta ostin kuitenkin Pätkis pussin...
Sillä tiellä ollaan. Muutamia kertoja viikkoon menee jotain. Aina kun töissä on jotain tarjolla, kuin varkain mukaan tarttuu. Mm. penkkareiden jälkeen meillä notkui viikon päästäkin pöydillä karkkia. Ja keksi silloin tällöin kahvin kanssa...Kuitenkin pikkujuttuja vähän päivittäin.
Lauantaina sain itkupotkuraivarin, kun ukko oli käynyt kaupassa muttei tuonut karkkia, vaikka nimenomaan toivoin "herkkua". Kiukuttelin kuin pahaiset kakarat. Onneksi kauppa oli jo kiinni ja sain jotenkin rusinoilla tilanteen haltuun. Se herätti tajuamaan miten koukussa olenkaan. Hunajaa sekoittelen joka paikkaan mihin se vähänkin sopii, ja joskus sellaisiinkin mihin se ei sopisi. Makuaisti on siis aivan liian tottunut makeaan.
Kerta-annokset ovat pieniä, mutta makeanhimon vastustaminen on muuttunut hankalammaksi ja sitä esiintyy useammin. En myöskään ole sellainen, että osaisin syömällä syödä vaikka olisin jo kylläinen, vaan jos saan energian makeasta jätän sitten terveellistä syömättä.
Sokerin haitoista on puhuttu niin paljon, etten niitä jaksa listata. Täältä löytyy mm. 12 myyttiä sokerista, tuosta "aikamme vaarallisimmasta huumeesta".
Epäilen myös, että pahentuneet ja useammin esiintyvät väsymyskohtaukset päivällä voisivat liittyä verensokerin liialliseen heittelyyn. Lisäksi sukurasitetta on. Äireenäireellä oli II tyypin diabetes. Äidilläni ei, mutta äitini ei ole vuosikymmeniin käyttänyt sokeria (sen takia tekee mehutkin sokeritta). Tämä tiedostaen ja käsistä karanneen makeanhimon myötä lupaan ja vannon, että taistelen kaikin keinoin eroon makeasta elämästä...
Ja aloitan tuon taiston tänään (vain yksi suklainen keksi tarttui kahvitilasta matkaan...). Nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti