Tykkään olla matkalla, menosssa jonnekin. Retkeillä, istua autossa, junassa, pyöräillä jne. Ja nautin, kun saan suunnitella tulevia seikkailuja ja odottaa niitä. Mutta tämä matka on erilainen. En tykkää. Kunpa olisi edes jokin tienviitta missä kerrottaisiin miten pitkä jäljellä oleva taival on!
En halua lopettaa kesken, koska määränpää on jotain mitä ilman en halua olla. Jatkan matkaa kuin jossain kauhujen talossa. Hiivin äärikauhuissani. Pelkään mitä seuraavan oven takaa löytyy, mutten voi olla avaamatta, koska se voi olla juuri se mistä pääsee pihalle. Samalla epäilen ettei sellaista ovea ei olekaan.
Olen stressannut tulevaa, valvonut öisin, kärsinyt närästyksestä ja harrastanut liian kuormittavaa liikuntaa. Eilen (kp 14) sain ovistestiin kaksi viivaa. Ovuloin tyypilliseen tapaan kp 16.
Viikko suunnitelukäyntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti