Varasin ajan ivf:n suunnitteluun (kuulostaa niin va-ka-val-ta) ja saimme ajan kuun loppuun, kierron loppupuolelle. Tosiaan yhdet menkatkin tässä ehti vierähtää, mutta ei siitä sen suurempia draaman kaaria kerrottavana: odotin muuta, vaikka tiesin näin käyvän. Viimeistä välikiertoa siis viedään, kp 7 menossa. Välikierrostakin on tullut käsite tämän projektin myötä.
Tiedostan, että ivf:ään pitäisi suhtautua kylmän rauhallisesti ja sellainen aatos alitajunnassa, että ensimmäinen kerta saattaa olla vielä hakemista. JA, että tuloksena voi olla myös sellaista tietoa mitä ei ikinä haluaisi tietää. En osaa vielä kuvitella miten suu sitten pannaan, jos meidän sukusolut eivät kerta kaikkiaan suostu yhteistyöhön, jos ne hylkivät toisiaan tai jos jakautumisessa on ongelma. Enkä sitä, millä ajalla asiat etenevät toukokuun jälkeen, jos plussaa ei nyt tule. Jatkuuko tarina vasta syksyllä.
Olen ollut loistofiiliksissä muutoin. Suorastaa riehakas hetkittäin. Nukkuminen kangertelee, kuten aina ennenkin, mutta onneksi edessä on 3 lyhyempää viikkoa (4 pvää, 4 pvää, 3 pvää) ennen tositoimien alkua.
Hyvä, että pääsette eteenpäin. Mielenkiinnolla seuraan teidän matkaa, me tullaan ihan just perässä. Itse haluaisin ekan IVF:n ennen polin kesätaukoa, mutta ei varmaan ehditä, kun haluavat vielä tehdä yhden inssin. Blaah!
VastaaPoistaEteneminen on kivaa ja samalla niin pelottavaa...Toisaalta haluan tietää, miten tarina päättyy. Päättyy se sitten millä tavalla tahansa. En osaisi enää heittää hanskoja tiskiin, kun tähän asti on edetty.
VastaaPoistaHyvä, että homma etenee...vaikkakin pelottavaahan noihin rankempiin hoitoihin on lähteä. Vaikka varauksella suhtaudut ensimmäiseen hoitoon, niin kannattaa muistaa että paljon on noita onnistumisiakin niistä ensimmäisistä hoidoista :) (Ei ehkä mun kirjoituksia kannata lukea ekasta hoidosta)
VastaaPoista