Punktio

Toimenpide oli odotuksia kivuttomampi. Edeltävät päivät elin normaalisti. Päivisin olin turvonnut ja olo tuntui tukalalta. Illat kuitenkin puuhastelin kaikenlaista jalkojen päällä vähän normaalia rauhallisemmin ja join paljon vettä. Sen myötä olo kohentuikin huomattavasti aina nukkumaan menoa kohden.Yötkin nukuin hyvin.

Punktioaamuna tuntui oikealla puolella pientä nipistelyä, muttei puhettakaan, että esimerkiksi kävely olisi jotenkin sattunut. Tästäkin olin lukenut muiden kokemuksia, miten itku kurkussa oli täytyy hiippailla toimenpidettä ennen ja varsinkin sen jälkeen. Se on varmaan sen pienen munasolu määrän ansiota.

Kanyylin pistäminen kyynärtaipeeseen ei tuntunut miltään (ennen olen saanut kanyylin kämmenselkään ja se muistaakseni oli huomattavasti ikävämpää). Punktiokaan ei ollut kivulias. Tunsin siinä maatessani miten rauhottavan ja kipulääkkeen coctail jysähti huumaavana tajuntaan. Puudutuspiikkien pistot olivat aika epämiellyttäviä ja siirtymisen rakkulasta toiseen tunsin.

Välittömästi keräyksen jälkeen kipu oli melko voimakasta ja säteili vasemmalla puolella lonkkaan, kylkeen ja ylävatsaan asti. Siinä hetkessä iloitsin, että saisin viettää vielä toisenkin päivän kotona potemassa. Kauhistelin kipua turhan ajoissa, sillä klinikalta päästyäni en ole kertaakaan ottanut särkylääkettä.

Keräyksen jälkeen olin pahoinvoiva ja vietin tovin tipassa. Olin hieman huolestunut, että siihenkö minä nyt romahdan  vaikka olin ollut niin hyvinvoiva vielä aamulla. Minua ennen operaatiossa olleet poistuivat klinikalta pikapikaa ja kuuntelin kuinka seuraavaksi paikalle tuli siirtoon meneviä.

Saimme ohjeistusta ja allekirjoitimme ennakkoon pakastussopimuksen. Saalis oli 4+5. Lääkäri sanoi, niiden olevan hyvänkokoisia. Vielä en tiedä onko niissä ainesta siirrettäväksi tai pakastukseen. Siirto on huomenna, joten sitten tuo selviää. Voisin soittaa väliaikatietoja, mutta ajattelin odottaa huomiseen. Huomenna aamulla ilmoitetaan, jollein siirtoon tarvitse saa tulla.

Kotona olin niin tokkurassa ja väsynyt, että päivä meni nukkuessa muutaman tunnin pätkiä kerrallaan. Mies oli mukana klinikalla ja kokkaili ruoan.

Pyysin sairasloman kahdelle päivällä, silmällä pitäen sitä, että tuo aika tosiaan saattaisi olla palkatonta + työni ei ole millään muotoa rankkaa. Koneen ääressä kökötän ja yritän ajatella. Suurin ponnistus taitaa olla se, kun julkisilla matkaan töihin ja sen joutuisin tekemään joka tapauksessa kun menen klinikalle (jos tarvitsee mennä).

Töissä ilmoitin kahdelle henkilölle, että olen poissa ainakin yhden päivän, todennäköisesti kaksi. Jotain ympäripyöreää selitin operaatiosta. Lääkärintodistuksesta toki voi päätellä jotain, mutta silläkään ei tunnu enää olevan sen kummenpaa merkitystä.

Tänään heräsin aikaisin ja olo on varsin normaali. Vuotoa ei enää ole, kipua ei tunnu ja turvotuskaan ei ole ihmeellinen. Ajattelin lähteä taimitarhaan.