Yhdeksästä munasolusta vain kaksi oli edes sen verran kypsiä, että hedelmöittyivät. Ja molemmat jakautuivat epänormaalisti. Alkionsiirto tehtiin, mutta mitään ei kannata odottaa. Lääkärikin oli ihmeissään, kun vielä punktiossa tilanne näytti hyvältä. Se saattaa olla selitys sille miksei lasta ole eikä ehkä tule.
Vollotin jo klinikalla ennen siirtoa, jatkoin siirron jälkeen ja nyt jatkan työpöydän ääressä. Toivottavasti kukaan ei keksi mitään asiaa mulle.
Voi ei :(! Ensimmäistä kertaa olen blogissasi ja pakko oli kommentoida kun olen kokenut tuon saman. Meillä tosin tilanne oli sellainen, että punktiossa oli 11 follia, mutta vain kolmessa solu. Ja kaikki säälittävät kolme vielä jakautuivat epänormaalisti, mitään ei siirretty. Aivan hillitön pettymys ja kova itkuhan siitä tuli.
VastaaPoistaSeuraavaan yritykseen vaihdettiin hieman lääkitystä ja hoito tehtiin niin,että söin ensin 2kk e-pillereitä, sitten jarruja ja normi ivf-pistokset. Ihan tarkkaan en nyt muista tuota kaavaa enää. Folleja oli taas 11, mutta nyt 7 oli solu. Pari raakaa, mutta loput hedelmöittyivät. Yhtään epänormaalisti jakautunutta ei yhtäkkiä tullutkaan! 1 siirrettiin ja 3(!!!!) jopa saatiin pakkaseen. Tuosta tuoresiirrosta tärppäsi, syntyi tyttö ja nyt syksyllä tyhjennettiin pakkanen, siirrettiin 2 huonokuntoista alkiota ja toinen nappasi kiinni. Kuukausi vielä olisi laskettuun aikaan.
Koskaan ei selvinnyt mikä siinä ekassa hoidossa meni niin pieleen, koska kaikki näytti päällepäin niin ihanteelliselta (follimäärä ok, limis loistava, aikataulutus nappiin jne.). Tilanne oli kuitenkin silloin punktion ja jakautumisen jälkeen niin huono juuri niiden epänormaalisti jakautuneiden ja tyhjien follikkeleiden takia, että lääkärikin jo varoitteli meitä odottamasta jatkossakaan liikoja. Epäiltiin vakavaa solutason ongelmaa munasoluissa, koska tosiaan niin kummallisesti jakautuivat. Mutta luonto yllätti meidät kaikki ja seuraava solusatsi jakautui uskomatonta kyllä aivan normaalisti. Muiden mittakaavalla varmaan aika niukastakin solusaaliista on kuitenkin nyt jo toinen lapsi tulossa, joten todella ihmeissämme ja kiitollisia olemme.
Eli vaikka se vaikealta nyt tuntuukin, niin älä vielä menetä kokonaan toivoa!! Lääkitysten ja aikataulutusten muuttaminen voi tuoda avun ja ihan vain huonosta tuuristakin taitaa joskus olla kiinni. Elimistömme ovat niin kummallisia ja oikukkaita, että kaikki on näemmä mahdollista eikä siihen oma järki (eikä lääkärinkään) riitä.
Voimia pettymyksen keskelle ja kun aika on kypsä niin pää pystyyn ja rohkeasti kohti uutta yritystä!
Ai niin ja vielä taustatiedoksi kerrottakoon, että minäkin olin ekan hoidon aikana 30+ ja nyt pari vuotta tullut lisää tähän PAS-hoitoon lähdettäessä. Taustalla selittämätön lapsettomuus, 2 vuotta omaa yritysräpeltämistä ja hoidoissa meni 2,5 vuotta ekasta inssistä täspänneeseen ivf-yritykseen. Minulla kaikki ultrissa aina erinomaisesti, limakalvo esimerkillinen, ovuloin tikkujen mukaan säännöllisesti, putket auki, verikokeissa hormoniarvot normit, kohdun rakenne normaali. Siis ei mitään järjellistä syytä epäonnelle. Miehellä myös kaikki arvot priimaa. Kyllä oli turhauttavaa. Onneksi selvisin jotenkin täysjärkisenä ulos siitä synkästä putkesta, vaikka vaikeaa rämpimistä se oli ja ajoittain epätoivo tosi musertavaa kun ympärillä tuntui muilla käyvän tärppi yhtenään :(. Olimme jo vähän niin kuin luovuttamassa ja alistumassa tilanteeseemme, mutta jostain saimme sisupuuskan vielä kerran tai max.2 yrittää hoitoa. Onneksi.
VastaaPoistaVieläkään en pääse lapsettoman identiteetistä kokonaan eroon, siksi näitä blogeja joskus luen ja toivon niin kovin paljon jaksamista ja urheutta kanssasisarille. Toivon sydämestäni, että teidän vuoro olisi pian <3
Kiitos kannustavasta tarinasta, pidän tämän mielessä! Tuo tehtäväsi on erittäin tärkeä. Hienoa, että jaksat jakaa jaksamista meille, sitä ei olisi arvannutkaan alkutaipaleella näin paljon tarvittavan.
PoistaVoi miten harmillinen uutinen! Onpa tässä asiassa, siis lapsettomuudessa, kaikkea sellaista, mitä ei edes osaa ajatella, ennen kuin se omalle kohdalle osuu. Toivottavati kuitenkin kaikki onnistuisi ja olisi nyt ollut vain tällä kertaa huonoa tuuria solutasolla!
VastaaPoistaOlen huomannut, että tämän lapsettomuuden myötä kasvaa kohtaamaan sellaisia asioita, joita pelkää ja niistä saattaa jopa selvitä.
PoistaOlen todella pahoillani :( Tämä tuntuu olevan niin arpapeliä. Mutta se, että nyt kävi näin, ei tarkoita ettäkö seuraavakin epäonnistuisi.
VastaaPoistaMeillä ensimmäisessä hoidossa piti olla kaikki hyvin, piikitykset jne tehtiin omaa kieroa hyödyntäen (antagonistihoito), folleja tuli mutta sitten tosiaan vain muutamassa oli munasolu eikä yksikään hedelmöittynyt. Pettymys oli niin valtava, että meni monta päivää käsittää asia. Olin varautunut siihen, etten välttämättä ensimmäisestä hoidosta tulisi raskaaksi, mutta ettei edes tullut alkiota, jota siirtää, sitä en pystynyt käsittämään. Uskoin, että meissä on jotain niin perustavanlaatuisesti vialla, ettei hedelmöittyminen ole mahdollista.
Onneksi olin väärässä. Toinen hoito tehtiin sitten pitkän kaavan mukaan (agonistihoito) eri hormoneilla ja heti tilanne muuttui ratkaisevasti ja täällä nyt odotellaan pientä tulevaksi.
Aivan pian voi olla teidänkin vuoronne. Älä menetä toivoa!
Pitkää kaavaa minullekin jo ehdittiin ehdottaa siirrossa. Varmasti kesän aikana kasaan voimanrippeet ja lähden tuohon vielä uudelleen. Olin myös lukenut, että ensimmäinen ivf saattaa olla harjoittelua sopivan kokoonpanon suhteen, mutta tietysti toiveet nousi kun kaikki vaikutti vielä punktiossakin hyvältä.
Poista