Säkä, onni, mäihä...

Kartat mua vieläkin

Vaikka tiedät etten ole se sika jota esitin

 Olin juuri vähän saanut saappaani pitävämmälle pohjalle perjantaisen alkion siirron tuottamasta epätoivon, surun ja katkeruuden tunteesta, niin jopas huomasin keskiviikkona käsivarressani borrelioosiin viittavaan renkaan. Paska! Nyt viimeistään kaikki tutut tunnistaa, mutta kerronpa silti.

Mulla oli borrelioositartunta edellisen kerran viime syksyllä. Ei aavistuskaan mistä sen silloin sain. Yhtäkkiä vain " yksi hyttysen purema" alkoi käyttäytyä oudosti. Itseasiassa rengas levisi lopulta ruokalautasen kokoiseksi ja siitä on vieläkin arpi. Vasta-ainetesteissä borrelia koholla. Myös kontrollista, mutta niiden kuulemma "kuuluukin olla" 4 kk episodin jälkeen.

Silloin söin 3 viikkoa putkeen antibioottia annoksella 1000 mg x 2 pvä. Ja kuurin jälkeen söin kuukauden happosalpaajia, kun ilmeisesti tämä satunnainen, joistain tietyistä ärsykkeistä puhkeava refluksi ja mahan gastriitti yltyi (näin yksi sisätautien erikoislääkäri oireista diagnosoi).

Kävin heti keskiviikkona työterveydessä rinkulan huomattua ja sain 2 viikon antibioottikuurin annostuksella 750 mg x 2 päivässä. Huolestuttavinta tässä on se, että eilen tuo viime syksyinen puremakohta myös ärtyi. Se on alkanut ikään kuin kuplia. Se on siis samassa kädessä, kuin tämä uusi. Tietenkään en voi olla vetämättä johtopäätöstä, että bakteeri on ollut minulla jo monta kuukautta jonnekin piiloutuneena (sehän tykkään piiloutua mm. niveliin, silmiin, aivoihin ym.). Viime yön sitten mietin, että pitäisikö tässä nyt kuitenkin iloita sitä, että IVF meni perseelleen eikä raskautta ole odotettavissa, koska tuo bakteeri voi välittyä tietysti sikiöön. Ja pitäisikö siitäkin iloita, että jos viiden vuoden kuluttua olenkin työkyvytön/rullatuolissa ym. niin ainakaan ei ole lapsia, jolla olisi moinen äiti?

Niin. Enkä tälläkään kertaa tiedä mistä olen punkin saanut. Pistot ovat todennäköisesti nymfivaiheen punkeista joita ei silmämääräisesti ole helppo havaita. Meillä on muutaman neliön puutarha, ehkä sieltä? Vaikka tuntuu, että tuommoinen pieni ala, jonka ympäristö on hiekkaa ja asvalttia ei olisi oikein niiden elinalue. Satamassa rapsuttelin jonkun miehen koiraa ja koira oli aiemmin kulkenut reuna-alueiden heinikossa. Siltäkö? Mutta tuntuu uskomattomalta, että ne olisivat niin verenhimoisia, että päättäisivät koiran karvoista hypätä muhun. Eikö silloin kaikilla koiranomistajilla olisi koko ajan punkkeja?

Ja se vituttaa, että koko borrelioosi ei oteta vakavasti. Ei lääkärit, eikä ihmiset. Paitsi lääkärit, jotka itse ovat sairastaneet TBE:n tai Borrelian tai jonka perheessa on tauti jollain tavoin esiintynyt. Viimeksikin sain kommentteja " hyvä, että se voidaan antibiootilla hoitaa. Sen kun syöt kuurin". Joo, mutta kun se ei aina tarkoita, että se on sillä hoidettu.

Mutta summa summa rum 2012 alkanut sairaus-tauti- unettomuus-paska mäihä -kierre ei ole katkennut. Olen tällä hetkellä henkisesti aika nollissa. Epäilen kyllä, että tällaisen kohtuuttoman usein toistuvan, jopa vääryydeltä tuntuvan huono-onnisten sattumusten jälkeen voisi iloinen ja positiivinenkin yksilö kokea joitain vitutuksen ja katkeruuden tunteita. Miksi aina minä? Eikö lapsettomuudessa ja puolentoista vuoden unettomuudessa olisi yhdelle yksilölle ihan riittävästi sietämistä.

Aion mennä ensi viikolla lääkäriin ja pyytää erinäisiä verikokeita (niistä lisää myöhemmn), joita aiemmin mainittu sisätautien erikoislääkäri kehotti tarkistamaan, jotta voitaisiin sulkea pois jokin hormonaalinen epätasapaino ja lisämunaisen sairaus. Samalla aion pyytää vahvaa melatoniinia, jotain nukahtamiseen ja kysyä voisinko kokeilla jotain lääkitystä mielialaan. Saa nähdä mitä tästä litaniasta tuumataan. Ei jaksaisi enempää. Olisi kiva jos joku ammatti-ihminen suhtautuisi vakavasti ja käsittelisi kokonaisuutena. Tai varmistaisi, että olen luulosairas.