UÄ kuulumiset

Neljän pistopäivän jälkeen tulos on 6 kpl n. 7-10 mm kokoista munarakkulaa + joitain pienen pieniä. Onnettomat 6! Mitä olen lapsettomuushoitohistoriassani ehtinyt lueskella muiden IVF kertomuksia, ovat määrät olleet 10-15 luokkaa.

Puregon annosta nostettiin 150:n ja huomenna aloitan lisäksi Orgalutran pistelyn. Maanantaina sitten katsotaan mitä on tapahtunut. Punktioon pääsen aikaisintaan keskiviikkona. Viimeistään perjantaina.

En osannut sanoa lääkärille mitään.  En saanut kerrottua, että stressaan ja pelkään. Koko homma tuntuu väärältä. Olin kuin joku hidasälyinen älykääpiö. Kuuntelin ohjeet ja nyökyttelin. Kun pääsin huoneesta alkoi itkettää. Selviydyin kuitenkin hoitajan opastukseen Orgalutran pistämisestä ja sain suuni auki sen verran, että sain kysyttyä aiheutanko vahinkoa saunomalla ja uimalla kylmässä järvivedessä. No, en aiheuta. Pomppimalla ja kiertoliikkeillä voin saada munasarjan kiertymään, mutta siitä olikin puhetta jo viime käynnillä.

Paitsi, että tämä on pelottavaa niin lisäksi on turhauttavaa ettei keho suostu aktiiviseen yhteistyöhön. Nyt on tosi kyseessä! Toimisit nyt tämän kerran, niin lupaan olla itselleni armollinen ja pitää parempaa huolta. Olisi kiva saada kunnon saalis (edes kohtuullinen), kun tällä tavoin kehon luonnollista toimintaa järkytetään. Vähän vaivan palkkaa.

Miehen veljällä on kaksi tytärtä joista toinen IVF:n ja toinen PAS:in tuloksena. Sillä tiedolla yritän itseäni stempata. Jos veli olisi vielä naimisissa tämän vaimon kanssa, olisi lähipiirissä joku jonka kanssa tästä voisi puhua. Heidän eron myötä yhteydenpito on kuitenkin vähentynyt. Mies on ainoa jonka kanssa voin puhua, mutta enemmänkin tukea kaipaisin. Miksi sekin on niin vaikeaa, heti kuittaamassa, että kaikki menee hyvin ja kyllä me vielä lapsi saadaan. Kiireesti yrittää vaientaa, kun minä haluaisin puhua.

Siskon tai äidin kanssa on turha edes yrittää puhua, sillä heillä on käsitys etten raskaudu siksi, että "maaperä ei ole hedelmällinen" unettomuuden ja sairastelujen vuoksi. Ensin pitää voida tositosi hyvin pitkän aikaa ja sen lisäksi keho ja mieli täytyy olla tasapainossa. Ihminen on kokonaisuus jne. Turha edes selittää, että siitä tilanteestahan tähän aikoinaan lähdin. Iloisena, hyvinvoivena, stressittömänä. Se minä vaan on matkan varrella jotenkin hapertunut.