Insensä huijaamisen ylempi taso

Viime kierrossa ajauduin tähän tilanteeseen ensimmäisen kerran. Aloin kuukautisten jälkeen, ennen ovista epäillä, että voisin olla raskaana. Miksi? En tiedä. Mieli tuottaa kuviteltuja oireita (tai ihan vain ajatuksia), vaikka käytännössä luomuplussa olisi tämän kolmevuotisen "saa tulla jos on tullakseen-pakko tulla-voi tulis nyt jo- meille ei koskaan tuu vauvaa -jakson" päätteeksi, varmaan yhtä todennäköistä kuin Suomen päätyminen osaksi Norjaa.

Lauantaina kp8 se iski uudelleen Olin kotikonnuilla, äireen luona käymässä. Tein päivällä pitkän pk-lenkin fillarilla ja nautin aurinkoisesta syyspäivästä. Sen päälle saunaan mennessä nipisti alavatsasta. Ja muuta ei tarvittu. Aloin miettiä viime kuukautisia. Ne olivat erilaiset kuin yleensä. Joo ihan varmaan. Alkoivat lauantaina tuhruttelematta ja kestivät vain n. 2 päivää normaaleina.

Lauantaina Kp1 pyörimme kuluttamassa aikaa torilla kaikenlaisten katuruokakojujen ääressä ennen lentoa Suomeen. En pystynyt syömään mitään. Kaikki etoi, ajatuskin etoi. Maanantaina kaivelin tallilla takin taskuja tuskissani ja mylläsin autonkin. En löytänyt varasidettä ja olin varma, että kunhan pääsen selästä alas takamuksessa on kaksi punaista rantua ja saan siivota satulan. Ja mites siitä sitten kotiin, vessapaperia housut täynnä? Pelko oli turha, vuoto oli olematonta. Ja maanantaihin ne sitten päättyivätkin. Epänormaalia oli määrä ja se, ettei ollut järkyttäviä hyytymä klimppejä lainkaan. Yötkin nukuin rauhallisin mielin. Kipuja ei ollut niin kuin yleensä (no, tässä kohtaa olen vähän tosi epävarma, saatoin ottaa parasetamolia(?)).

Ehkä eilinen aamupäivän vierailu raskaana olevan ystävän luona ja iltapäivän vierailu heinäkuussa synnyttäneen ystävän ja tämän pienen tytön luona, nakkasivat vielä lisää vettä myllyyn. Illalla aloin nimittäin yökkiä hammastahnalle. (Oikeasti yökkiminen johtui siitä, että kuppi, jossa säilytän hammasharjaa pystyssä on ällöttävässä kunnossa ja laitoin sen likoamaan).

Viime yönä heräsin valvomaan pari tuntia kuulostellen "kipua oikean puolen munasarjassa".Ihan kuin sellaista aaltomaista jännää (tää on varmaan joku keskustelupalstojen legenda). Niin ja onhan tässä pari viime päivää ollut valkovuotoa ja himokas olokin. Piti kaataa mies sänkyy, kun illalla kotiuduin.

Tähän on tultu. Pieni muutos kuukautisvuodon määrässä ajaa kuvittelemaan ihan selkeää kipristelyä oikean puolen (josta siis viimeksi kypsyi/tai ei kypsynyt) munasarjassa. Jos olisin oikein rehellinen ei määrässä oikeasti niin merkittävää muutosta ollut. Reissussa en vain tajunnun kokonaisuutta. Ja kun kp1-2 sattuivat viikonlopulle niin hyytymiäkään ei ollut, kp1 tallustelin turistina ja kp2 ravasin Sipoonkorvessa sienimetsässä. Ei siinä ehdi mikään hyytyä.

Viime kuussa testasin näiden ajatusten päälle negan. Tällä kertaa aion olla testaamatta. Jos olisin raskaana, kyllä sen varmaan jostain huomaisin. Ja olisi se aika naurettavaa absurdia, jos näin kokenut raskausoireiden konkarikyttääjä ja kuvittelija, jonka tarkkaivaisuus oman kehon suhteen on äärimmilleen viritetty, saisi elämän ensimmäisen plussan salakavalasti valemenkkojen päälle.

Eikä auta, että eilen kuulin ystävältäni, ettei hänellä ollut mitään muuta oireita kuin kivulias kysta ennen raskautta.