4.12.2014

Hidasta on

Jälkikäteen on helppo viisastella että olisikohan kannattanut kuitenkin ottaa lainaa ja jatkaa hoitoja jo elokuussa. Ehkä olisin jo eri tilanteessa tai ainakin tietäisin enemmän. Laskeskelin, että jos nenäsumuttelut alkavat tammikuun puolessa välissä, punktio osuu jonnekin helmikuun loppuun. Siihen on yli kaksi kuukautta. Jos se ei tuota tulosta...Hyi, niin kauas ei pidä edes ajatella.

Varasimme loman helmikuun alkuun,  jotta pääsisimme vähän tuulettumaan tästä pimeästä ja ankeasta kaupunkielosta (minulle kaupunkielo=ankeaa). Varatessa lentoja, arvoimme otetaanko peruutusturva. Arvelin, ettei tällaisissa tapauksissa hoitoja kuitenkaan kelpuutettaisi syyksi...Ja eihän hoito itse asiassa lentämistä estä, mutta jos pitää päästä ultraan tai verikokeisiin...No, päällekäin varmasti menevät. Kiva. Täytyy toivoa, että joku haluaa lunastaa meidät liput...Tosin matkustajan nimen muuttaminen on aika arvokasta itsessään. 

Suunnittelu on tässä elämäntilanteessa hemmetin hankalaa. Olen laskeskellut erinäisistä tapahtumia vuodesta 2011, ajatellen, etten varmasti sinne ja tänne mene/pääse, kun olen raskaana tai hoidoissa juuri silloin. Esimerkiksi erilaisia merkkipäiviä, ystävien häitä, ristiäisiä, lomareissuja ym. En tietysti kertaakaan ole ollut kumpaakaan, kaikkiin olen aina päässyt olematta raskaana (paitsi nyt). Puhumattakaan, jos pitää jollekin parisuhteen ulkopuoliselle luvata jotain, mitä jos lupaan ja en pääsekään. Entä jos kieltäytyy ja kuitenkin olisi päässyt. Silloin harmittaa vietävästi, menee elämä odotteluksi, ulkopuoliset luulevat ettei mua kiinnosta eikä kutsuja erinäisiin juttuihin sitten enää tulekaan :(

Toisinaan törmään myös siihen hämmentävää asiaan, että joku ikäiseni +/-2 v. toteaa haluavansa kyllä lapsia joskus..Siis viitaten ilmiselvästi tulevaisuuteen. Viimeksi viime viikolla törmäsin. Se on hämmentävää. Joku on niin optimistinen, että 30 hujakoilla kokee, että muutaman vuoden kuluttua voi olla sopiva hetki. Jostain syystä kyllä itsekin uskon näihin tapauksiin törmätessä, että kyllä he sen vauvansa aiottuna ajankohtana saavatkin. Menikö itsellä koko homma sen vuoksi päin persettä, kun aloin jo vuosia etukäteen miettiä lapsettomuutta. Sen vuoksi lopetin e-pilleritkin, arvelin normaalin hormonitoiminnan olevan itselleni parempi. Nyt jälkikäteen voikin miettiä, olisiko AMH korkeampi, jos olisin napostellut pillereitä esim. 5 vuotta ja en siten olisi ovuloinut 5 vuoteen. Olisiko silloin kaikki 5*12 munasolua vielä reservissä?

2 kommenttia:

  1. Me varattiin ensimmäisen icsi:n tuoresiirron seurauksen tulleen positiivisen raskaustestin jälkeen matka. Oltiin eletty "sitku"-elämää jo pitkään, eikä koskaan ollut reissun mentävää aukkoa, joka voisi varmasti toteutua. Muutama päivää ennen matkaa oli eka ultra: tuulimuna. Lääkäri sanoi, että ei suosittele matkustamista. Pohdittiin asiaa miehen kanssa pitkään. Todettiin, että mikäli olisi "normaalisti" alkunsa saanut raskaus, niin en vielä sillä viikolla edes tietäisi olevan mitään "vikaa". Jatkoin Lugesteronia matkan ajan ja lopetin matkan lopussa. Vuoto alkoi seuraavana aamuna kun oltiin päästy kotiin. Päivän päästä siitä yritettiin lääkkeellistä tyhjennystä ja päivä myöhemmin tehtiin kaavinta. Matkahan ei tietenkään ollut mikään unelmien täyttymys. Mutta oli siellä parempi olla kuin kotona tai töissä. Itkin koko viikon tasaisesti. Lämpimissä toinen toistaan kauniimmissa paikoissa minä itkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asian kaksi puolta: poissa voi mieli olla kevyempi, vaikkei todennäköisesti loma olekaan mitenkään sellainen mitä se voisi olla. Toisaalta matkalle lähtö takaa lomamuistoja, paikkoja, hetkiä, joissa lapsettomuus on kipeästi läsnä.

      Poista