Taival kohti IVF:ää alkaa. En halua ja kuitenkin haluan. Välillä tekisi vielä mieli lykätä sitä vielä kuukaudella...Tai kahdella. Olen muutenkin juuri nyt niin uupunut. Rössööksis ja krätyynen. Miksi pitää olla uupunut aina väärään aikaan? Miksi unettomuus alkaa aina juuri sellaisena hetkenä, kun sen ei missään tapauksessa saisi alata. Typeriä kysymyksiä. Tiedän.
Välillä kiukuttelen, että vieläkin olen lähtöruudussa vaikka olisin voinut siirtyä eteenpäin jo elokuussa.Välillä jaksan palata kiukuttelemaan vieläkin kauemmas menneisyyteen. Ihan sinne hetkiin, kun vuoden yrityksen jälkeekin vain odottelin ja ajattelin, että ajatuksilla tai elämäntavoillani jotenkin estän raskauden.
Tämä on henkisesti niin raskas elämänvaihe ja pahimmillaan pitkä, joten en voi suositella kenellekään samaa polkua jonka itse kävin. Tutkimuksia vähän silloin tällöin, hoitoja silloin tällöin ja ennen kaikkea rutkasti odottelua ja järkeilyä siitä, miksei mikään onnistu. En todellakaan tajua itseäni. Mitä hittoa oikein olen puuhastellut, että yhtäkkiä on kulunut melkein vuosi edellisestä IVF:stä (no, vähän pyöristin dramatisoinnin nimissä..).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti