Pari päivää sitten hätkähdin uudenlaiseen tunteeseen alavatsalla. Nopeaa sätimistä. Eilen tunsin saman uudelleen...Yllätäen kesken lauseen lounaalla ollessani. En ollut ajatellut koko asiaa, enkä kuulostellut mitään, sillä elämässä on ollut myllerrystä ihan toisella sektorilla. Ajatukset ovat olleet siinä niin tiiviisti, että jopa lapsettomuus on jäänyt taka-alalle.
Nyt tuo uusi tuntemus herätti toiveikkuuden. Jospa nyt...Ovulaatio oli viime viikon to-pe? Hetki sitten tarkistin ruumiinlämmöksi 36,8. Vaikka niinhän tuo lämpö on osoittanut aina ennenkin käyttäytyvänsä. Kai nämä on näitä ajatuksia joita tulee, kun eletään virallisesti viimeistä kiertoa ennen IVF:ää.
Ja se IVF, vaikken ensikertalainen olekaan, pelottaa. Hirvittää. Se tuntuu luonnottomalta. Hävettävältä. Mutta jos sittenkin saisin ilmoittaa, etten tulekaan hoitoihin...Äh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti