Niitä näitä

Ei tainnut aika madella näin hitaasti edes silloin ala-asteikäisenä kesäloman sadepäivinä.

En voi varmuudella väittää, että oirehtisin vieläkään. Joku epämiellyttävä olo tulee ja menee, mutta voi olla muutakin kuin raskausoire. Jopa ihan mielikuvituksen tuotetta, kun oikein alkaa kuulostella. Luulen, että jos voisin pahoin, niin epäilykselle ei olisi sijaa. Edelleen nukun kyllä hyvin ja palelen läpi vuorokauden, mutta nekin voivat olla jostain muusta johtuvaa.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin oikean puolen munasarjan viiltelevään äkilliseen kipuun. Kipu tuli muutaman kerran. En voi olla ajattelematta, että sinnekö se nyt on mennyt kiinnittymään. Paniikkimielialassa ajattelin jo hyökätä heti maanantaina ultraan, jos vain jostain vapaa aika löytyisi. Tuon jälkeen ei kipua ole kuitenkaan ollut ja nyt tuntuu, että kyllä tässä selvitään torstaihin saakka. Ehkä.

Näin viime yönä painajaisen. Olin ultrassa ja ultraajana oli vanhempi nainen. Aluksi koko paikassa oli sähkökatko ja näytti siltä, ettei koko ultraa edes saada tehtyä. Sitten sähköt palautuivat. Ruudulla muka näkyi, että alkio killui ihan oikeassa paikassa. Se näytti oikeasti siltä, että katkarapu roikkui jostain narusta. Tämä nainen ei kuitenkaan uskaltanut sanoa oikein mitään, haki aina uusia ihmisiä ihmettelemään alkiota ja kysyi heidän mielipidettään. Lopulta hän sanoi minulle, että alkio on oikeassa paikassa, mutta sen nenänrei'ät ovat liian suuret. Ja niitä reikiä se sitten pyysi muitakin ihmettelemään. Lopulta siihen tuli vanha mies, sellainen arvoylppömäinen, joka vilkaisi ruutua kaksi sekuntia ja totesi, että normaalisti alkanut raskaus. Siihen minä kävin inttämään, että ei ole kun IVF:stä..Ja heräsin.

Olen ajatellut myös mukavia asioita. Tutkinut vaunumarkkinoita, tutustunut kaukaloihin, lukenut listoja tarpeellisista ja tarpeettomista hankinnoista. Selannut äitiysvaatetarjontaa. Lauantaina juutuin kaupassa sen hyllyn eteen, jossa oli kaikkea vauvakamaa. Puhdistuliinoja, erikokoisia tutteja, tuttipulloja ym. Erityisesti pikkuniistäjä sai herkistymään.

Olen myös miettinyt liikuntaa. Raskaus mahdollistaa uudenlaisen tavan liikkua, siis minulle henkisellä tasolla uudenlaisen. Raskauden aikana saisi liikkua liikkumisen ilon ja hyvän olon vuoksi. Ei tarvitsisi pyrkiä hyvään kuntoon, mennä epämukavuusalueelle, parantaa kuntoa ja suorituskykyä. Toki voihan se olla, että syystä tai toisesta en pystykään liikkumaan niin kuin nyt luulen  ja tässä on vielä yhtä sun toista yllätystä luvassa.

Vaikka hetkittäin erehdyn tällaiseen optimismiin, pelkään että onnea vain "vilautetaan" meille jossain nurkan takana, niin että sen voi nähdä ja kuvitella saavuttavansa. Sitten se otetaan pois ulottuvilta, laitetaan jonnekin piiloon.

6+4