Koska olen selvästi neuroottinen erilaisten ruoka-aineiden soveltuvuudesta, olen päivittäin joutunut googlaamaan jotain ruoka-ainetta ja sen sopivuutta. Ja aihetta onkin siunaantunut tälle viikolle.
- Maanantaina söin lohta, buffasta. Lohi ei ollut ollut uunissa niin kauan kuin se yleensä kotona ollessa on. Se oli irtonaista, mutta selvästi vähemmän paistunutta, voimakkaamman oranssia kuin normaalisti paistettu. Tätä on ollut joskus ennenkin ko. lounaspaikassa. Huolestuminen.
- Tiistaina kävin kaupassa, jossa en yleensä käy. Ja ehkä juuri siitä syystä mukaan tarttui luumu-pellavansiemen jugurtti, yleensä syön maustamatonta omien marjojen kanssa, enkä muista koska olisin maistettuja ostanut. Nälkäisenä hairahdin. Muistin ennen syömistä, että pellavaan liittyi jotain. Jugurtista luumupellavansiemen sekoitetta oli 13 % ja pellavansiemenen osuus 5 %. Tällä kertaa ei suurta huolta syntynyt, sillä muistin asian ennen kuin söin sitä.
- Eilen erehdyin lounaalle japanilaiseen...Muistelin, että merilevään liittyi jotain ja lounasaterian yhteydessä on pieni annos jotain leväsalaattia. Otin salaattia ihan vähän. Myös alkuun tarjotto Miso-keitto herätti epäilykset, se hapatetaan jonkin homeen avulla. Muutoin lounas oli siis naudanlihaa ja riisiä. Siis taas kärvistelyä ahdistuneena loppuiltapäivän. Mitä tuli tehtyä? Vaivalla päästy tähän saakka ja sitten syön mitä sattuu.
- Tänään jatkoin samalla linjalla. Lounaassa ei ollut itsessään mitään arveluttavaa. Yllärinä meille tarjottiin kuitenkin jälkiruoka. Ei siis kuulu normaaliin lounasannokseen, oli kai jäänyt jostain yli tai sitten halusivat yllättää positiivisesti. Särvin siinä osan jälkkäristä, kunnes tajusin, että annoksen päällä oli 2 boysenmarjaa. Toisen niistä ehdin kiskoa kitusiini. Ääh. Mikä todennäköisyys on, että juuri siinä marjassa oli jotain mikä ottaa alkion hengiltä?
Ymmärrän suuren huolesi. Täältä löytyy nimittäin toinen neuroottinen odottaja. Sain viime vuonna myöhäisen keskenmenon ja minulla todettiin silloin listeria. (Sitä, johtuiko km siitä, vai oliko se kaikki vain todella huonoa tuuria, ei ehkä koskaan saada tietää..) Olin tämän kuullessani täysin shokissa, sillä se tuli täytenä yllätyksenä. Olen muutenkin (turhan)tarkka mitä syön saatika sitten kun olen raskaana. Ainoa järkeenkäypä mahdollisuus mistä olen sen voinut saada on ristikontaminaatio jossain ravintolassa. Eli vaikka kuinka olen karsinut ravintolassa käydessäni kaikki kielletyt aineet, on jokin turvalliseksi luokittelemani tuote mahdollisesti ollut saastunut.
VastaaPoistaOlen siis tällä hetkellä uudestaan raskaana ja huoli on jälleen suuri. Menee välillä ihan liiallisuuksiinkin tämä varovaisuuteni (en kyllä tosin edes tiedä mitä voisin enää enempää tehdä kuin viime vuonna) ja ravintoloihin en uskalla mennä. Ruoka pelottaa, mutta syödä kun on pakko, että pieni kasvaa ja kehittyy.
Tarkoitukseni ei ollut huolestuttaa sinua, sillä muista, että esim. listerian saaminen tässä maassa on kuitenkin edelleen harvinaisempaa kuin voittaa lotossa päävoitto. Tai niin minulle sanottiin. Vaikka esiintyvyys on noinkin korkea, tartuntoja ei tietääkseni silti nykyään ole kuin noin 0-5 vuodessa(niin ainakin lääkäri sanoi, en tiedä pitääkö sitten paikkansa). Itse vain valitettavasti kuuluin siihen huono onniseen joukkoon joka tämän tartunnan sitten sai :(
Onnellista odotusta ja kaikkea hyvää sinulle! Yritä ottaa rennosti, vaikka tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty. Loppupelissä se on kuitenkin muistettava, että se mikä on tapahtuakseen yleensä tapahtuu. Olit sitten kuinka varovainen tahansa. Enempää ei kuitenkaan kukaan voi tehdä kuin parhaansa.
-AnnElise
Kyllä varmasti pelottaa! Kyllä tuntee itsensä kaikkea muuta kuin "maalaisjärkiseksi", kun tavallisesta ruuastakin saa tällaisen uhan, mutta joudun harkita eväisiin siirtymista. Tuo lounasetu on vähän ärsyttävä, kun sillä on vaikea ostaa kaupasta mitään muuta kuin lounasannoksia.
PoistaMutta tuntuu siltä, että esimerkiksi lounaspaikkojen keitto+salaattipöytä- vaihtoehto taitaa olla syytä kiertää tästä lähin kaukaa, niin herkullisilta kuin ne näyttävätkin ja valita mieluummin lämmintä ruokaa.
Ja valitettavasti listeria ei aina tule diagnosoiduksi :(
Moikka Soilikki!
VastaaPoistaOlen jo jonkin aikaa seurannut blogiasi, ja nyt on aivan pakko kommentoida.
Minulle kävi vähän niin kuin sinullekin, noin viikkoa myöhemmin tosin. Neljäs pas, yhteensä kuudes siirretty alkiomme tarrautui vihdoin kiinni ja tässä sitä ollaan, vihdoin raskaana! En osannut yhtään odottaa positiivista tulosta, olin jo lähes täysin luopunut toivosta, mutta niin vain hormonipolilta soitettiin hyviä uutisia. Ja vaikka kuinka tarkistin "onhan teillä oikea numero" ja "ettei vaan olis verikokeet nyt menneet sekaisin jonkun kanssa", niin niin vain sieltä kerrottiin että raskaana ollaan! Pakkohan se oli myös kotona todeta, ja tehdä testi. Voi sitä tunnetta kun plussa alkoi piistyä tikkuun, niin epätodellisen tuntuista! Ja kuinka voikaan elämä muuttua jo siinä pienessä hetkessä niin täysin.
Oireita minulla ei ole oikeastaan ollut, lukuunottamatta noin viikko siirron jälkeen alkanutta järkyttävää flunssaa. Mutta enpä siitäkään osannut päätellä, että olisin raskaana.
Ymmärrän niin täysin nuo tunteesi, eritoten syömisten suhteen. THL:n sivut ja keskustelupalstat on tulleet hyvinkin tutuksi tässä viikon aikana. Itse ainakin pelkään keskenmenoa niin paljon, etten salli yhtään riskiä ruokailujen suhteen. Neuroottisesti luen pakkausselosteita, ja lounaalla käydessä vahtaan joka ikistä tuotetta etten vaan syö mitään sopimatonta. En syö mitään, mikä näyttää seisseen hieman pitempään lämpö- tai kylmähauteessa. Vaikka järki sanoo että relaa, niin ei, en vaan pysty siihen.. Ihana kuulla, etten ole ainoa, johan tässä meinaa pää haljeta näiden kanssa.
Oikein hyviä vointeja, ja oikein paljon onnea matkaan! Toivon että kirjoittelet kuulumisia aina kun jaksat, on kiva seurata odotustasi täällä taustalla, nyt kun itsekin odottaa :)
Terkuin Tiina S.
Onnea plussasta ja hyvää vointia sinulle myös. Kiva kuulla etten ole ainoa neuroottinen :)
PoistaVaikeaa on olla näyttämättä työkavereille epäluuloja, eikä edes kehtaa tentata mitä missäkin salaatissa tms. on. Pahin on se kun saa jotain syödyksi ja sen jälkeen vasta herää kauhuajatukset..."Kai ranskankerma on aina pastöroidusta" ym. Eilen ehdin vielä lukea yerseniasta ja mieleen nousi heti kauhukuva jääkaapin hyllyllä muhivasta porkkanapussista...
Et varmasti ole ainoa "neuroottinen" :) Ennen naureskelin liialle hysterialle ja äitiysneuvoloiden ruokaohjeille mutta kun takana on pari epäonnista alkuunsa päättynyttä raskautta- epäonnistumisilla ei tosin mitään tekemistä ruuan kanssa-niin eipä naurata enää. Nyt ihan tuore plussa joka voi tietyt mennä miten vaan, mutta kylläpä sitä suhtautuukin melkein hysteerisesti syömisiin ja juomisiin.
VastaaPoista