Outoa

Välillä tuntuu, ettei mikään ole muuttunut ja toisaalta kuitenkin kaikki on toisin. Olo on pöllämystynyt: tällaistako se sitten on, se raskaana oleminen? Näinkö nopeasti lopulta elämä voi muuttua? Ajatukset pyörii turhan tiiviisti asian ympärillä ja viikko sitten jouduin toteamaan itselleni, ettei tällainen peli vetele. Tiedossa on pitkä ja stressintäyteinen 8 kk, jos 90 % ajasta ajatukset pyörii tämän tai sen liitännäisten ympärillä.

Tiesin, että tulisin stressamaan kaikkea mahdollista ja  pelkoja toinen toisen jälkeen nousisi mieleen. Viikossa sekin on aika paljon vaihdellut. Viime viikolla googlailin aktiivisesti keskenmenon riskejä eri viikoilla, kohdunulkoisen raskauden oireita ym. Viikonloppuna Vastatuulessa blogin Jannan ajatukset, nosti uudelleen tuulimunan mahdollisuuden kaiheratamaan mieltä. Tällä hetkellä pidän jostain syystä, näistä vaihtoehdoista, kohdunulkoista kaikkein todennäköisimpänä.

Olen hetkittäin huolissani myös siitä, että oireita ei juurikaan ole. Rinnat eivät varsinaisesti ole arat, ennemminkin "jännät" eli kovemmat ja erituntuiset kuin ennen. Sängyssä kääntyillessä  tai suihkussa saattaa jompi kumpi tuntua jotenkin arahkolta, mutta päivällä niitä ei "vaivaa mikään". En voi pahoin, en sitten yhtään. Välillä yritän oikein keskittyä ja kuulostella etoisiko nyt, mutta ei. En maista metallin makua suussa, en ole herkistynyt hajuille, enkä ravaa vessassa.

En myöskään ole väsynyt. Illalla väsy toki tulee aikaisemmin ja nukahdan heti nukkumaan mentyäni. Mutta muutosta aiempaa on puoli tuntia ja vastapainoksi sitten heräänkin aikaisemmin kuin ennen. Päivällä olo on taas ihan normaali. Olen myös nähnyt painajaisia siitä, kuinka vuoto alkaa.

Ennen plussaa alavatsaa juili useana päivänä. Nyt nekin ovat tosi harvassa ja hyvin hentoja, nopeita kolotuksia. Pääasiassa iltaan ajoittuvia. Liikkuessa kyllä huomaan, että olo on vetämätön. Syke nousee korkeammalle ja laskee normaalia hitaammin. Samalla tavalla kuin juuri ennen kuin kipeäksi tuloa.

Huolimatta möröistä ja oireettomuudesta, hetkittäin ajattelen täysin luottavaisestikin. En silti pistäisi pahaksi, vaikka saisin kunnon pahoinvoinnin eikä olo olisi ihan normaali.