26.3.2015

Varhaisultra

Heräsin klo 5 yöllä enkä saanut enää nukuttua. Laskeskelin montako tuntia vielä ennen kuin saan tietoa tilanteessa. Yöllä sopivasti oikeaa munasarjaa kolotti. Epätoivoissani heitin ilmaan toiveen, että saisin edes jonkin merkin, jos siellä on "joku". Siis ei munasarjassa, vaan kohdussa.

Vastaanotolla olin niin jännittynyt etten oikein saanut sanaa suustani. Ihan kummajainen varmaan. Kerroin, ettei ole muita oireita kuin oikean puolen kolotus. Kun pääsin tutkimuspöydälle köllöttämään jännitys venyi niihin mittoihin, että väkisin pääsi itku.

Alkuun lääkäri oli pelottavan hiljaa. Juuri sen verran, että kun jännittyneenä ja kauhuissaan odottaa, niin ehtii aika monta asiaa käydä mielessä läpi. Sen jälkeen ruutu käännettiin meihin päin. Ruudulla näkyi hassun näköinen vaalea klöntti. Meille esiteltiin kumpi pää on pääpuoli, missä on ruskuaispussi ja miten syke näkyy. Mittaa sillä oli reilu 10 mm. Koko vastasi päiviä 7+1. On siinä ihmisen alussa samalla jotain niin liikuttavaa ja niin koomista. Olo on aika epäuskoinen. Tuolla jossain elää joku hassu klöntti, jolla on ihan oma syke. Ja jossain vaiheessa siitä tulee ihminen.

Oikean puolen munasarjan kipu johtuu kuulemma siitä, että munasarjat ovat vielä isot hoidon jäljiltä. n. 2 x normaalia isommat. Pomppimista kannattaisi edelleen välttää. Olen satunnaisesti tehnyt lyhyitä lenkkejä. Itseasiassa viimeksi eilen.

Olin niin keskittynyt itse tilanteeseen, etten huomannut seurata miehen reaktioita. Ja töihin täytyi palata sen päälle kiireen vilkkaan, ettei asiasta juuri ehditty puhua. Olisi ollut upeaa olla hetki rauhassa tuollaisen sykähdyttävän hetken jälkeen. Vielä klinikan käytävällä piti vielä sen verran itkeä, että muut vastaanotolle/labraan odottavat varmaan luulivat minun saaneen ihan toisenlaisia uutisia.

Saimme ohjeistuksen olla yhteydessä neuvolaan. Ja sain mukaan äitiyskortin!  Tätä katsellessa olo on absurdi: minulla on äitiyskortti! Tarkoittaako se, että minustakin voi tulla äiti? Kortissa lukee laskettu aika: 11.11.2015.

Toivottavasti tämä saa täydennystä.
Ehkei vielä kannata kuvitella liikoja, mutta kaksi mörköä on nyt selätetty: tuulimuna ja kohdunulkoinen! Pelättävänä on vielä ainakin keskenmeno, jokin häiriö kehityksessä, tautiperintö, joka aiheutta hirveyksiä ym. Lista varmaan täydentyy sitä myöten kun ehdin taas selailla. Nyt onneksi on aika vireä työtilanne, jota alankin hetimiten selättämään...

6 kommenttia:

  1. Oii :) Ihania uutisia <3
    Nyt vaan sitten kaikkea hyvää jatkoon ja toivottavasti pian pääset täyttelemään neuvolakorttia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä saa nyt höhlän virneen naamalle, kun asiaa ajattelee. Mutta eipä pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. (järki kyllä sanoo, että pitää nuolaista ennen kuin tipahtaa, ettei ehdi tippua lattialle...)

      Poista
  2. Voi että, ihanaa kuulla että kaikki on hyvin! Minulla ar-ultraan tasan viikko, ja näköjään tulea sua viikon perässä, kun tänään on 6+1 :)

    Terkuin Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla hyppäsi yhdellä päivällä tuolla ultrassa, olin laskenut punktiosta seuraavasta päivästä alkaen. Tsemppiä! Se on mukava hetki tässä elämässä.

      Poista