Täältä ei tule mitään "ripusta valkosipuleita sängynpäätyyn - kamaa", vaan relevantti asia, jonka olen tässä viikonlopun aikana tiedostanut. Ja joka saa minut ihmettelemään omaa tyhmyyttäni.
Jaanpa siis vinkin, jottei kukaan muu joutuisi ilon hetkellä, ison stressiaallon ja säryn uhriksi (en kyllä usko, että kukaan voi olla tässä asiassa yhtä idiootti kuin minä..). Eli varteen otettavaksi: kannattaa hoitaa hampaat kuntoon "hyvissä ajoin". Jollei ne siis satu olemaan. Etenkin, jos on tiedossa, että suussa saattaa olla vaikeassa asennossa odottelevia, vähän puhjenneita/pilkottavia viisaudenhampaita.
Särky alkoi perjantaina ja on pahentunut päivä päivältä. En tiedä onko tällä yhteyttä muuttuneeseen tilanteeseen, vaan onko tämä vain paskaa mäihää. Hammas ei mahdu puhkeamaan tai se on tulehtunut. Ainakin se vuotaa vertaa pestessä ja tuntuu, että se kampeaa koko rivistöä. Suu ei aukea enää kokonaan.
En tajua miksen ole tehnyt asialle mitään aikaisemmin. En oikeastaan ole
ajattellut koko asiaa. No nyt en ole viimeiseen 48 h juuri muuta sitten
ajatellutkaan. Infernaalinen jomotus on pitänyt siitä huolen. Yöksi on ollut pakko ottaa puolikas panadol, jotta olen saanut edes vähän unta. Tämänkin tiedon kaivamisessa meni aikaa ja tuloksensa oli epätietoisen ahdistus. Mitä särkylääkettä nyt saa käyttää. Löysin paljon tietoa puolesta ja vastaan. Kun viimein päädyin panadoliin ja olin tabletin nielaissut, ahdistus kertaantui; nyt mä tapoin sen. Yhts:n sivuilta löytyi lopulta tieto, että parasetamol sopii kaikissa raskauden vaiheissa. Päätin lopettaa etsinnät siihen, että pääsisin ignooraamaan yhden huolen aiheen.
Öisin valvoessa olen ehtinyt koluamaan keskusteluketjuja hampaanpoistosta ja röntgenkuvien ottamisen riskeistä raskausaikana. Mukavaa pientä lisästressiä. Tuntuu mahdottomalta, että tästä tilanteesta voisi nauttia, olla seesteinen ja onnellinen. Mahahaava sen sijaan on ihan todennäköinen.
Viime yönä tuli voimakas tunne, ettei kyytiläinen ole enää edes hengissä. Pari viime päivää ovat olleet muutenkin huolestuttavan hiljaisia.
Moi! Täällä taas se 5 keskenmenoa kokenut.. Mä en tuohon hammas asiaan sano mitään, kun itsekin menen AINA vasta infernaalisen lääkkeet ei enään auta -kivun saattelemana hampilääkäriin. Noloa. Tiedän. Raskaudenkin vedin läpi aika ajoin vihoitteleva viisuri suussa. Tyhmä minä! Mutta tuohon km asiaan halusin kommentoida..
VastaaPoistaSitä ei tiedä kukaan mistään, että alkio olisi kuukahtanut. Varsinkaan vielä tässä vaiheessa. Näin lapsettomuus lääkäri mua rauhoitteli. Mullekin tuli viikolla 6 sellanen ns. tyhjä tunne ja olin ihan 100% varma, että tää oli tässä. Miehellekin sanoin, että ottaisin 9 kk kestävän pahoinvoinninkin, kun vaan tietäisin, että kaikki on hyvin! Pitäisi kyllä olla varovainen sen suhteen mitä toivoo.. RV 7 se järkyttävä kuvotus ja voimattomuus sitten tuli. "Ihana" 24/7 krapula ja se oli kamalaa! Joka päivä koko ajan yököttävä hirvittävä olo, jota kesti aina rv 13 asti. Mies vaan naureskeli ja sanoi, että tätähän sä toivoit ja että se kestäisi 9 kk!! Välillä se itseekin nauratti mutta useimmin oli nauru kaukana! Älä murehdi normaalia olotilaa. Vielä ehtii moneen kertaan oireet tulemaan tai sitten ei. Ja ihan yhtälailla raskaus voi jatkua hienosti oireilla tai ilman. Tsemppiä alku viikkoihin ja pitkää pinnaa ekaa ultraa odotellessa! :)
No, tunnustan, että toivon saavani pahoinvoinnin :) Se oli konkreettinen merkki, että jotain on tekeillä ja ehkä rajoittaisi tätä syömisintoa. Tottahan se on, ettei sitä voi tietää. Eikä tämä intuitio ennenkään ole ihan oikeassa ollut. Onneksi ei.
Poistaraskausaikana verekkyys lisääntyy- myös suussa, joten sillä on varmaan osansa tuossa.
VastaaPoistaLöysin jonkun väikkärin, jonka mukaan raskausaika altistaa rajummille ientulehduksille. Syytä en muista, oli niin ammattislangia ettei ehkä ihan mennyt jakeluunkaan. :) Jostain taas luin, että suun ph laskee, ja se edesauttaa ainakin reikiintymistä.
PoistaPanadolia tosiaan saa syödä raskausaikana ja minä söin Panacodiakin kovaan kipuun. Itselleni sitä ei varsinaisesti oltu silloin määrätty, mutta sisko sai raskausaikana hammaskipuun (en muista oliko jopa hampaanpoisto) sitä, joten uskalsin syödä.
VastaaPoistaToivottavasti kipu hellittää..
Minä välttelin vuosia hammaslääkäriä (mut onneksi ei ollut reikiä tai mitään) ja vasta aikuisena aloitin säännölliset käynnit. Nykyään tarvitsee käydä kahden vuoden välein tarkastuksessa :)
Tsemppiä!