Sen jälkeen kun varhaisultrassa sain vahvistuksen, että kyytiläinen on oikeassa paikassa ja sen sydän lyö, suhde lapsettomuuteen on muuttunut. Tai en tiedä voiko puhua suhteesta...Tuntuu, että tähän asti saatu hyvittää kaiken sen mitä tähän asti päästäkseen on joutunut kokemaan tai tuntemaan. Tämä kaikki on sen arvoista ja olen poikkeuksellisen onnekas. Joskus ajattelin, että lapsettomuus tulee aina olemaan iso osa minua. Että se tulisi aina olemaan tärkeimpiä asioita, jossa olen epäonnistunnut, jota tulen häpeämään ja peittelemään. Varmasti niinkin, mutta tällä hetkellä se osa on yllättävän paljon pienempi kuin odotin.
Jos lapsettomuuden ollessa akuuttina päällä tulin erittäin tutuiksi katkeruuden, vihan, kateuden ja epätoivon tunteiden kanssa, niin sittemmin olen tullut tutuksi syyllisyyden kanssa. Olen tuntenut syyllisyyttä muiden lapsettomien puolesta. Loppujen lopuksi mehän onnistuimme helposti. Oliko meillä edes oikeus? Monet kanssasisaret käyvät läpi paljon raskaampia asioita, paljon pidempään. Isompia pettymyksiä kerta toisensa jälkeen. Toiset tekevät paljon enemmän asioiden eteen, kuin itse koskaan tein. En esimerkiksi kokeillut vaihtoehtoisia hoitomuotoja, en kajonnut ruokavalioon, moni ihmeainekin jäi kokeilematta. Ja etenkin siksi tunnen syyllisyyttä, että kaikki eivät pääse koskaan tänne puolelle, missä itse nyt olen.
Tiedän, että mikään ei ole vielä kirkossa kuulutettua. Ehkä tyyppi ei edes ole enää elossa. Ehkä raskaus keskeytyy. Tai emme saa tervettä lasta. Tässä voi tapahtua vielä yhtä ja toista. En tiedä miten siitä selviytyisi, jos tämän jälkeen joutuisi keskeytykseen. Emmekä ole pohtineet sitä, mitä teemme jos seulonnassa saadaan kurjia tuloksia. En osaa vielä ajatella asiaa, enkä edes halua. Mutta onhan tämä tähänkin saakka ollut voittokulkua, siihen toiseen vaihtoehtoon nähden.
Viikko sitten sain muistutuksen siitä, mitä tavallisille, hedelmällisille ihmisille voi käydä. Harrastuksen parista tuttu ystävä on raskaana, pari viikkoa edellä. Henkilö, jonka en koskaan ajatellut haluavan lapsia. Eikä kai itsekään ole vakavissaan ajatellut. Kuitenkin epämääräisen, lyhyen suhteen tuloksena on yllätysraskaus. Uutinen antoi hieman perspektiiviä siihen, miten asiat voivat mennä silloin, kun kaikki on lisääntymisterveyden suhteen kunnossa. Tällaiset tapaukset myös hieman helpottavat syyllisyyttä ja tunnetta, että olisi jotenkin helpolla selvinnyt ja poikkeuksellisen onnekas. Vaikka edelleen onnekkaana itseäni pidänkin. Ehkä sekin on omalla tavalla rankkaa, jos ei ole ajatellut saavansa omia lapsia, sitten sellainen ilmoittaa tulosta ja joutuu pohtimaan pitääkö lapsen vai tekeekö abortin. Mutta oman kokemuksen ja muiden kanssasisarten kamppailua seuranneena, en voi kyllä todeta muuta kuin: tasan ei ole menneet nallekarkit.
Sitten ihan muita juttuja. Olen viime öinä saanut kiusakseni uuden kiusallisen tunteen vai onko tämä nyt oire. Herään siihen, että alavatsaa polttaa. Se ei ole mitään menkkamaista kipua tai äkillistä vihlontaa, vaan ihan jonkin aikaa kestävä kihelmöivä ja polttava tunne. Ei varsinaisesti edes kipua, mutta sen verran epämiellyttävää, että siihen herää ja kyljellä ja vatsalla nukkuminen ovat poissuljettuja. Google ei osannut kertoa voiko kyse olla kohdun kasvusta vai kenties jostain tulehduksesta.
Vielä kiusallisemman kaverin olen saanut ummetuksesta. Hetken luulin jo senkin helpottaneen, mutta se tulikin takaisin entistä kamalampana. Kotikonstit alkaa olla loppuun kaluttu, on pakko varmaan hakea apua apteekista. Tämä on niitä asioita, joita en osannut odottaa raskauteen kuuluvan.
Nt-ultraa saan odottaa vielä viikon. En siis varannut aikaa yksityiselle, kun sain tuon ajan ja uskon tästä odottelusta selviäväni.
11+5
Olen saanut sen käsityksen, että keinoalkuisissa raskauksissa seulat "hälyttäisivät" jostain syystä helpommin. Itselläni tuli riskitulos viimeksi ja päätin että tällä kertaa en mene verikokeisiin. Turhaa säikyttelyä. Väkisin yritettiin painostaa lapsivesipunktioon, enkä halunnut. Siinä seulassa oli vain että riski, että lapsella on downin syndrooma on kohonnut. Ja olisi ollut yhtä suuri riski saada keskenmeno lapsivesipunktion seurauksena, kuin että olisi ollut down. Kyllä sen ultrassakin näkee, jos on ihan tosissaan jotain epäilyttävää rakenteellisesti. Ja keskeytykseen en kuitenkaan suostuisi.
VastaaPoistaIhmeen iso riski tuossa lapsivesipunktiossa, luulisi tuonkin joskus kehittyvän vähemmän vaaralliseksi. Onhan sekin vaihtoehto olemassa, että kaikki näyttää olevan ok, eikä silti ole. Mutta vaikeita kysymyksiä, kukaan ei voi 100 % takuuseen.
PoistaNiin mulle korostettiin, kuinka pieni riski siinä lapsivesipunktiossa oli ja että kuinka kuitenkin olisi hyvä tietää mahdollisesta downista. Ja annettiin ymmärtää kuinka "kaikki" riskituloksen saaneet menevät siihen punktioon ja varasi minulle ajankin samantien punktioon. Sanoin että jos minulla on 1 % riski saada down-lapsi ja 1 % riski saada keskenmeno punktion seurauksena, niin en todellakaan ole valmis ottamaan riskiä. Rakenneultrassa sitten tutkittiin kaikki "down-markkerit" hyvin tarkkaan, eikä nähty mitään epäilyttävää. Sitten kun poika oli syntynyt ja lääkäri teki lähtötarkastusta pojalle, niin kysyin että eihän ole mitään syytä epäillä downia tai mitään. Lääkäri katsoi minua kuin vähäjärkistä ja sanoi "kyllähän sinä nyt itsekin näet että lapsi on terve". Sanoin että seula hälytti, enkä suostunut punktioon, niin halusin nyt kuitenkin varmistaa vielä asian.
PoistaMulle muuten sanoi myös lapsettomuusklinikan lääkäri, että seula hälyttää helpommin (ei aina) ilman syytä. En muista kumpi arvo se oli, oliko se PAPP-A vai se toinen.
VastaaPoistaVoi Soilikki, I feel your pain mitä ummetukseen tulee. Olen koko ikäni ollut ummetukseen taipuvainen henkilö ja ystävätkin kutsuvat minua leikillsesti nimellä ummetusqueen. Tämän nimen sain, koska lomamatkoilla tms. en pysty hoitelemaan yleensä ummetuksen vuoksi niitä juttuja ollenkaan ja olimme kerran viikon Lapissa patikoimassa ja he olivat niin järkyttyneitä, etten hoitanut ks. toimia kertaakaan koko viikon aikana. Ei auta juoksulenkit, kuidut, juoma tms. Eikä muuten auta apteekin ummetuslääkkeetkään kovin helpolla mutta olen aika tottunut tilanteeseeni.
Olen laskenut, että mulla kestää ruoka kulkeutua keskimäärin 5 päivää systeemin läpi ja nyt se on tosiaan varmaan lähemmäs 7 päivää. Pelkäsin raskautta pahenevan ummetuksen takia, mutta onneksi se ei pahentunut niin kovin kuin pelkäsin. Ummetus aiheuttaa tukalia tuntemuksia itselläni ainakin alavatsaan ja kohtukin kipuilee enemmän. Pystytkö juomaan tarpeeksi? Polttava tunne voi liittyä myös ummetukseen, olen monia öitä ennen raskautta valvonut alavatsakipujen vuoksi kun ummetuksesta olen kärsinyt. Pahimmillaan ei pysty istumaan ollenkaan. Apteekin avuista paras on Laxoberon jos se on vain sallittu raskaana oleville.
Hyvä tietää, että voi olla riski "jäädä kiinni", minulle ei ole kukaan sanonut missään vaiheessa mitään.
PoistaVoi ei! Sun ummetusongelma kuulostaa kyllä aika hurjalta, mutta suo anteeksi...Alkoi vähän naurattaakin :D, vaikka ihan karmealta tuo vaellusreissu kuulostaakin. Olen kyllä todennut, että "aikuisella iällä" nimenomaan reissuissa olen alkanut asiasta kärsimään. Kotona kun saan elää säännöllistä elämää ja syödä tavallisesti (eli aloittaa aamun kaurapuurolla), ongelmaa ei ole.
Pitää löytää joku apu tähän. Ei kuulosta kovin mukavalta, jos tätä jatkuu koko raskauden. Kun tähän vielä lisää ne olotilat mitä mahan kasvu voi saada aikaan...Puuh!
Minä olin rippileirillä ulkomailla 15 päivää, eikä vatsa toiminut. Että sellaista. Kotona kyllä toimii, mutta ei missään vieraassa seurassa. Tuollakin oli kopit rinnakkain ja ne olivat auki alaosasta ja yläpuolelta. Koskaan siellä ei saanut olla yksin rauhassa. Aina siellä oli joku. Kotiin päästyäni oli suuri helpotus. Muutenkin ulkomailla leipä on käytännössä katsoen ainoastaan valkoista ja se ei ole kauhean hyvä yhdistelmä ummetuksen kanssa. Tarvitsen vatsan toimintaan riittävästi kuitua. (Tosi kiva puhua tällaisista asioista!!! :) )
PoistaItselläni ei ole ollut ummetusta sen jälkeen kun laitoin elämäntapani uusiksi :) Yksittäinen iso asia on kalaöljyn käyttö. Käytättekö laadukasta kalaöjyä? Suosittelen tilaamaan netistä laadukasta kalaöljyä ja ottamaan sitä pari tablettia aamulla ja pari illalla. Jos ei auta niin on kumma... :) tässä pari linkkiä hyviin tuotteisiin: http://www.iherb.com/Thorne-Research-Omega-Plus-90-Fish-Gelatin-Gelcaps/18128?at=0
VastaaPoistaJa toinen hyvä on http://www.iherb.com/Ortho-Molecular-Products-Orthomega-Capsules-180-Soft-Gel-Capsules/20793?at=0
PoistaIherbistä tilaamisessa on tietysti oma prosessinsa tullien kanssa mutta niihin löytyy hyvin netistä ohjeita.
PoistaKai tiedätte että noiden kalaöljyjen suhteen pitää olla hyvin tarkkana raskausaikana. En muista nyt mitä niissä oli, mutta kannattaa tutkia soveltuvatko käytettäväksi raskauden aikana. Itse ainakin ostin jotain äitiys-omega3:a apteekista.
PoistaMinulla on jokin Lysin omega kapseli satunnaisessa käytössä. Taisin kyllä löytää jo luonnonmukaisemman helpotuksen asiaan. Luulin mustikan kovettavan vatsan entisestään, kun siitä aina keitetään se soppa mahataudissa ollessa. Äiti väitti muuta. Ja taisi olla oikeassa. Olen nyt lisännyt mustikan määrää aamuun ja iltaan. Tilanne on parempi.
PoistaViimeinen iherbin paketti ei koskaan tullut perille :( Päätin kerrankin tilata vähän isomman satsin (n. 50 e edestä) hiustenhoitotuotteita ja jotain rasvaa.
PoistaTuo teksti oli monilta osin ihan minun ajatuksia esikoisen raskaudesta. Me onnistuimme 4.icsistä ja minusta tuntui, että onnistuimme liian helposti ja podin tavallaan syyllisyyttä siitä, että monet taistelee paljon pidempään saamatta palkintoa.
VastaaPoistaJa toisekseen. Raskaus ja lapsi korjasi minut eikä siitä primäärilapsettomuudesta jäänyt kyllä oikein mitään jäljelle. Siis jäi, mutta pelkästään positiivisia asioita.
- Allekirjoitan sen, että lapsettomuudesta kärsineet vanhemmat ovat usein tyytyväisempiä vanhempina kuin ei lapsettomuudesta kärsineet.
Raskautta toivottiin niin pitkään, siihen panostettiin ja sitä ajateltiin vuosia, että sitten kun se mahdollisuus saatiin, niin jotenkin vaan sitä iloitsi kaikesta.
Ja toisaalta, minua siunattiin helpolla raskausajalla, synnytyksellä ja lapsella ja on varmaan turha toivoa, että salama iskisi toistamiseen samaan paikkaan..
Taas valmistaudutaan valvomaan vuosi ja toivotaan, ettei niin tarvitse tehdä.
Mutta siis ihanaa, että olet päässyt tuohon vaiheeseen ja että ne lapsettomuuden traumat alkaa korjaantua.
Toivottavasti raskausaika menee oikein hienosti <3
Niin toivon, että millä tavalla lapsettomuus jatkossa näkyy on jotain muuta kuin katkeruutta ja epäoikeudenmukaisuuden kokemusta. Toivon, että se näkyy siinä, että panostan aikaan lasten kanssa ja osaisin olla onnellinen, että sellainen suotu. Jos sinne asti päästää!
Poista