Huijjee! Olin tänään nt-ultrassa ja kylläpä nyt hymyilyttää. Stressi heräsi selvästi viime viikon lopussa ja viime öinä olen heräillyt pyöriskelemään asian kanssa. Valveilla ollessa olo on ollut rauhallinen ja luottavainen, mutta ilmeisesti alitajunta on muunkinlaisia ajatuksia työstänyt. Ensi yönä pitäisi voida nukkua rauhallisin mielin.
Ensimmäisen kerran nyt ultrattiin mahan päältä. Aika hassulta se tuntuu, että tuosta läpi voi jo nähdä mitä kohdussa tapahtuu. Siellä se oli ja hengissä! Tällä kertaa en itkenyt liikutuksesta, vain hihittelin. Kätilö sanoikin, että toiset itkee ja toiset nauraa kun jännitys purkautuu. Ehkä siinä oli paljon helpostustakin mukana, mutta rehellisti....Kyllä se oli koomisen näköistä, kun 7 senttinen mötikkä nukkui pää alaspäin ja alkoi sitten potkia kipakasti kun tuli herätetyksi.
Niskaturvotus oli 1 mm. Verikokeen tuloksia en vielä tiedä ja pidän peukkuja, etten tiedäkään ennen kuin kirje viikon kuluttua tulee. Jos jotain hälyttävää olisi saisin puhelun ehkä tänään tai huomenna. Koko oli ultran mukaan 12+6 ja kun nyt on 12+5, niin voi sanoa, että vastasi kokoaan.
Uskaltaisikohan sitä jo nauttia näistä ainutlaatuisista päivistä? Nt-ultra on takana. Samoin ensimmäinen kolmannes. Ainakin uskallan hakea postiin tulleen paketin, jossa on ekat mammavaatteet.
Onnea hyvistä ultrakuulumisista. Niin kovasti toivoin, että meillä molemmilla olisi hyviä ultrakuulumisia ja niin olikin :) Nauti nyt vähäoireisuudesta, on ne oireetkin aika kamalia joskus. Mua jännittää se kirje, me haluttin myös mahdolliset huonot uutiset kirjeellä, mutta nt-mitan mukaan ei pitäisi olla mitään hätää.
VastaaPoistaMeidän tyyppi oli kanssa 69 mm eli 7 cm ja pari päivää isompi kokoaan. Ihmeellinen ja hieno tunne oli nähdä pieni siellä kohdussa. Tänään oli Helsingissä niin kaunis päiväkin, että ajattelin, että kauniina päivänä pitäisi saada vain kauniita uutisia :)
Mä en muuten pystynyt reagoimaan oikein mitenkään. En hihittelemällä enkä itkemällä. Olin vain ihan hiljaa enkä saanut sanottua oikein mitään mihinkään....vaikutin ehkä "hällä väliä" -asenteella matkassa olevalta. Ehkä olin ainoastaan niin vaikuttunut näkemästäni, etten pystynyt mitenkään näkyvästi reagoimaan.
Kiitos samoin. Hymyä tosin kesti vain päivän ja sitten pelko taas valtasi mielen :( Onhan se outoa, että siellä oikeasti on joku elävä otus, joka on mukana kaikessa mitä puuhaa. Meillä oli kiva kätilö, joka kertoi koko ajan mitä ruudulla näkyy. Oli kiva päästä kysymään luottamusta herettävältä ja iloiselta kätilöltä askarruttavia asioita samalla kun siinä makasi. Olisipa neuvolan täti samanlainen, jolle olisi helppo jutella kaikki pöljätkin ajatukset.
PoistaSamat on mietteet täälläkin, pelko tulee niin äkkiä takaisin. Ekan ultran jälkeen (rv 7) mielenrauhani kesti mieheni laskujen mukaan noin 1 h ja 15 min. Toisesta ultrasta ehkä puoli päivää. Nt-ultrasta seuraavana päivänä aloin jo pelätä, että onhan kaikki vielä hyvin. Ehkä liikkeiden tuntemisen alettua voi ainakin saada helposti varmistusta siitä, että pieni on elossa. Mutta siihenkin on joka tapauksessa vielä useita viikkoja, pahimmassa tapauksessa 12 viikkoa. Toivottavasti teidän "oikea" neuvolantäti on sellainen jolle on helppo puhua.
Poista