17.8.2015

Neuvolakäynnit

Olin aika pihalla kaikesta odotusaikaan ja raskauteen liittyvästä silloin, kun sain vahvistuksen raskaudesta. Olin mennyt laput silmillä päivästä toiseen lapsettomuus mielessäni, eikä minulle ollut tullut mieleenkään tutkia mitään raskausoireita kummempia asioita. Eikä sillä etteikö niitä ehtisi nytkin. Siis jos ehtisi. Meillä mies on se joka on paneutunut asiaan lukemalla oikeita teoksia, itse olen lähinnä tarpeen vaatiessa kääntynyt googlen puoleen tai kysynyt neuvoa lapsellisilta ystäviltä. Mies sai työkaveriltaan Suomalaisen vauvakirjan. Tuon lisäksi, mies on lukenut Vaippailmiön ja Jari Sinkkosen Isäksi ensi kertaa. Lisäksi mies osti kirjaston poistomyynnistä jonkun Ensimmäistä kertaa vanhemmaksi kirjan ja Ruokaa vauvalle -kirjan, jossa on reseptejä ja ohjeistusta. Ruokakirjan selasin heti, toivottavasti ehdin jossain välissä muutakin.

Kiertoteitä aiheeseen: koska en ollut vaivautunut ottamaan asioista selvää ja jäin odottelemaan hoitoihin kuuluvaa varhaisultraa, en tajunnut varata neuvolaa kovin aikaisin. Tähän mennessä olen käynyt neuvolassa neljä kertaa. Joka kerta olen tavannut eri terkan. 1. neuvola oli rv10, 2. neuvola rv14, neuvolalääkäri rv 16, 3. neuvola rv23 ja 4. eli viimeisin, neuvola rv 27. Lisäksi kävin sokerirasituksessa rv26.

Ensimmäinen neuvolakäynti ja lääkärikäynti olivat pettymyksiä. 1. Neuvolakäynniltä olin odottanut jotain selkeää protokollaa (tästä kirjoittelinkin) ja sitä, että jos sattuu olemaan ihan pihalla kaikesta se myös otettaisiin huomioon. Sain aika paljon tietoa, mistä pitää ottaa tietoa. Luulin myös, että lääkärikäynnillä olisi tutkittu vähän tarkemmin. Enemminkin lääkäri tuntui kysyvän, onko minulla mielestäni kaikki ok.

Myöhäisemmät neuvolakäynnit olen oppinut ottamaan ilman suuria odotuksia ja odotan niitä aina innolla. Viimeksi kyselin mistä alkaen neuvolakäyntejä alkaisi olla useammin. Olin käsityksessä, että loppuraskaudessa niitä olisi parin viikon välein. Sain kuitenkin vastaukseksi "tarpeen mukaan ja tapauskohtaisesti".

Sydänäänten löytäminen on ollut joka kerta haasteellista. Välillä vauvan asennon vuoksi ja välillä vauhdikkaan liikkumisen vuoksi. Viimeisellä neuvolakäynnillä terkka väitti, että istukka on jotenkin edessä kun ei saa ääniä kuulumaan (istukka oli rakenneultrassa takaseinässä). Sanoin, ettei pitäisi kyllä olla ja noin 10 minuutin jahdin päätteeksi laukkaäänet löytyivät.

En tahdo muistaa vessakäyntiä ennen omaa aikaani. En, vaikka joka kerta menen neuvolaan liian aikaisin. Usein aika on aamun ensimmäinen ja olen mummojen kanssa terveysaseman oven takana odottamassa. Vaa'alla käynti tuntuu aina yhtä jännältä, vaikka painon nousu on kohtuullista, eikä minulla tosiaan ole oikein muu kasvanut kuin mahanympärys.

Sf-mitta on mitattu tähän mennessä kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla olin tasan tarkkaan keskikäyrällä. Reilu neljä viikkoa myöhemmin oli mitta tipahtanut alakäyrälle. Kuvana muutos näyttää hurjalta pudotukselta. Sain ohjeeksi huolehtia tasaisesta energiansaannista nyt kun vauvan pitäisi kasvaa kovaa vauhtia. Nyt kun maha tuntuu olevan koko ajan täynnä, eikä nälän tunnetta juuri tule, helposti ihan huomaamatta saattaa vierähtää pitkä aika syömisten välissä.

Hb on mitattu kahteen kertaan, eikä lisäraudalle ole ollut toistaiseksi tarvetta.





6 kommenttia:

  1. Hei! Ihanan aktiivinen mies sinulla :) Kuulostaa siltä, että hän on jo todella perehtynyt tulevaan vauva-arkeen. Me ei olla vielä luettu yhtään odotus- tai vauvakirjaa. Ei oo jotenkaan itselle edes tullu mieleen, koko tämä raskaus tuntuu vieläkin jotenkin niin epätodelliselta... ehkä tässä täytyy nyt aktivoitua :)
    Tsemppiä loppuraskauteen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläkin tulee hetkittäin olo, ettei muista olla raskaana ja nauttia riittävästi. Iltaisin saattaa harmittaa ettei ole ajatellut vauvaa ja vauvan tuloa enempää, eikä ehtinyt kuulostella liikkeitä ym. Ehkä niitä ehtii sitten mammaloman alettuakin lueskella.

      Ei ole tosiaan ollut vaikeuksia houkutella miestä pohtimaan vauvahankintoja, ottamaan selvää asioista ja juttelemaan sitä miten arkea järjestellään. Toisaalta on se kivakin jutella asioista ja kuvitella (vielä kun ei tiedä) miten asioita voitaisiin sitten tehdä.

      Poista
  2. Mitä miehesi on tykännyt lukemistaan kirjoista? Suosittelisiko jotain erityisesti?

    Meillä on luettu kirjaa Bebe päivä päivältä, se on ainakin mukavan kevyt eikä turhan vakava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googlasin tuon Beben. Se kuulostaa hauskalta luettavalta, pitää koettaa saada se lainaksi.

      Eipä tuo oikein osaa suositella, lukeminen on kuulemma kivaa, rauhassa illalla, hyvässä tuolissa :D On siitä ollut hauskuuttakin meille molemmille, kun mies on jotain lukenut ja tullut sitten kyselemään tai avautumaan jostain. Hiljattain hän oli luki tassutuksesta ja halusi kokeilla minulla miten se toimii. Eihän siitä mitään tullut, kun olin itse ihan pihalla koko asiasta enkä uskonut, että vauvaa nukutetaan mahallaan.

      Poista
  3. Kylläpä sulla on aktiivinen mies! Meillä ei todellakaan ole tutkinut yhtään mitään kummallakaan kerralla. Kaikki on ollut mun varassa. Sitten kun tuli rokottamisen aika, niin mies tutki viimeisen päälle tarkkaan kaikki tiedot rokotuksista ja apuaineista ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan ,että mies saattaa intoutua pohtimaan ihan erilaisia asioita vauva-arjesta kuin itse ja kysymään jotain sellaista mitä ei tulisi mieleenkään miettiä. Se on aika hauskaa välillä.

      Poista