Tyhmyri

Viime viikot ovat olleet itsesyytösten aikaa. Tuntuu etten pysty tekemään mitään ilman, että joutuisin jälkikäteen miettimään mitä tuli tehtyä. Miehelle olen valitellut, että olisipa hän se jolla on ihmisenalku kyydissä, kun hän ei varmaan tekisi samoja tyhmiä asioita kuin minä. Olen karehtinut muita rauhallisia ja järkeviä odottajia jotka eivät tee tyhmyyksiä. Ottavat rauhassa ja elävät terveellisesti. Tietävät tasan tarkkaan mitä tuli syötyä, eivätkä valvo öitään miettien pitäisikö mennä kaivamaan maitopurkkeja ja katsoa onko niissä meijerin tiedot.

Kuvittelin ennen raskautta, että sitten kun raskaus alkaa, jos se vain ikinä alkaa, olen onnellinen. Muistan olla onnellinen ja nautin siitä, koska tällä historialla voi olla, että nämä päivät ja viikot saadaan elää vain kertaalleen. Luulo ei ole tiedon väärti. Olen stressannut ihan p*rkeleesti. Tullut siihen tulokseen, että musta ei ole tähän. Miten kaikki muut on järkeviä ja minä päivästä toiseen teen idioottiratkaisuja? Yritän skarapata ja taas löydän itseni googlaamasta jotain ja valittamasta.

No, mitä sitten on tullut stressattua?
1. Söin salaatissa lämminsavulohta. Tajusin vasta jälkikäteen kysyä oliko se suoraan vakuumista. Oli se. Idioottina olin vain ajatellut, että sehän on kypsennettyä.

2. Satamaidon eipäs-joopas -listeriajupakka on kuohuttanut. Varsinkin siinä vaiheessa, kun tuotteet ensi kertaa vedettiin pois kaupoista ja miehellä sattui olemaan pari päivää samaan aikaan maha sekaisin. En ollut varma olinko käyttänyt satamaidon maitoa, kun aina ei lue muuta alkuperää kuin Suomi, ei siis meijeritunnistetta. Luulen, että listeriakammon vuoksi joudun jättämään kesälomalle suunnitellut reissun väliin. Se olisi todennäköisesti pelkkää stressiä.

3. Osallistuin tapahtumaan, jossa jouduin kisavietin valtaan. Alkuun etenin rauhassa, mutta sitten jokin naksahti päässä. Juoksin niin kuin ennen vanhaan. Juoksu ei tuntunut pahalta sillä hetkellä. Olen muutenkin vielä hölkötellyt ja tyhmänä ihmetellyt mistä sen voi tietää, koska täytyy lopettaa juokseminen. Nyt tiedän. Noin puoli tuntia suorituksen jälkeen alkoi alavatsassa kipu. Alkuun se paikallistui selvästi vasemmalle alas, myöhemmin nousi alimpiin kylkiluihin saakka. Kipu oli varsin voimakas. Kun olin 1,5 h odottanut kivun hellittämistä soitin kättärille ja vuodatin tyhmyyteni luuriin. Hoitaja arveli sen olevan kohdun kannatin lihaksen revähdys, joka heijastuu kylkeen. Luonnollisesti pelkäsin, että sittenkin keskenmenon voi itse aiheuttaa ja nyt kyytiläinen kuoli. Seuraavana päivänä, kun kipu oli vähän pienempää, eikä mitään muita oireita ilmennyt, keksin huolestua siitä, että aiheutinko sikiölle hapenpuutteen.

4. Kävin lounaalla paikassa, jossa käyn usein. Toisin kuin muilla kerroilla, valitsin ruokajuomaksi kotikaljaa. Aiemmin olin aina päätynyt veteen, kun tuon paikan kaljat ovat tunnetusti aika tujuja. Kun lähdin santsikierrokselle tajusin, että kalja nousi päähän tai enemminkin meni jalkoihin. Niinpä, syön luomuomenoita, koska epäluulo ei anna periksi syödä sellaisia 3 kk säilyviä ja sitten vastapainoksi ryystän liika käynyttä kotikaljaa.

Lähipiiri alkaa olla aika kyllästynyt tähän hysteriaan. Itsekin olen ja siksi päivittäin päätän, että nyt en varmasti laita suuhuni mitään, mitä joudun jälkikäteen miettimään tai jonka vuoksi pitää yönsä valvoa. Eikä mene kuin hetki, kun löydän uuden ahdistuksen aiheen.