7.9.2015

Pelkojen äärellä

Näin tämä olo näköjään heittelee. Viime päivät ovat saaneet taas pelot pintaan, vaikka luulin jo selättäneeni ne tämän raskauden osalta. Vieläkään en ole päässyt synnytyspelkoon saakka, vaan jumitan ruokapeloissani ja kohtukuoleman pelossa.

Ruokapelot nousivat pintaa, kun erinäisistä syistä olen joutunut ns. "hienojen ruokien" äärelle.
  • Yritän välttää siikatartaria ja saan keittiön ehdotuksesta tilalle punajuurta. Ihan hyvä niin, mutta punajuuri tarjoillaan sinihomejuuston kanssa. Ronkin juuston palat sivuun ja syön. Myöhemmin mietin olisiko kannattanut olla kokonaan syömättä. Miten ravintolassakaan ei oteta vakavasti, jos on ilmoitettu ennakkoon "ruokavalioksi" raskaana? Eikö ravintolassa pitäisi tietää, että homejuustot kuuluu sen raa'an kalan kanssa vältettävien ruokien listalle ja jotkut voi olla ylivarovaisia näissä jutuissa?
  • Pyydän kypsäksi paistettua lihaa, mutta eteen kiikutetaan punertavia fileitä. Jätän syömättä ettei tarvitse miettiä.
  • Kuvittelen syöväni terveellisesti ja laitan ruokaa lehtikaalista. Alan syömään ja samalla luen viime päivien uutiset, jossa kerrotaan että lehtikaali voi sisältää tappavaa myrkkyä. Laskeskelen mielessäni, että jos lehtikaalin sisältämä talliumia tarvitaan 1 g ihmisen myrkyttämiseen, niin 1,5 kg vauvalle riittää varmaan paljon vähempi. 
  • Juhlissa joudun tilanteeseen, että syön fetaa ensimmäisen kerran raskauden aikana. Nopeasti saan kuitenkin ajatukseni yli fetasta, sillä samalla lautasella on savulohta. Toki samana aamuna savustettua, mutta kuitenkin ei-lämmintä. Ja mielikuvitus laukkaa.
  • Muutenkin norjanlohi ällöttää. En tiedä johtuuko ällötys siitä, että sitä on aina tarjolla vai siitä, että satuin alkuraskaudesta lukemaan norjalaisesta tutkimuksesta, jossa kerrottiin että rasvaan kertyy ympäristömyrkkjä, joiden arvellaan olevan haitallisia sikiölle.
  • Käyn lounastauolla s-ryhmän ravintolassa. Keräilen salaattipyödästä lautaselle sitä sun tätä. Syötyäni tajua, että couscousin seassa oli pavun paloja. Samaten tajuan, että pastasalaattiin on laitettu herne-maissi-paprika-sekoitus. Jään pohtimaan oliko ne keitetty. Olihan? Kai  tuollaisessa ruokapaikassa keitetään/höyrytetään aina kaikki riskielintarvikkeet? Todennäköisesti ei.
Ruokapelkojen nousu pintaa johtuu kohtukuoleman pelosta. Kohdussani mylläävästä ihmistaimesta on tullut niiiin rakas, ihana hassu. En tiedä miten sellaisesta selviäisi, jos yhtäkkiä tuo pieni olento olisikin kuollut minun tekemisteni seurauksena. Lehtikaaliruokailun jälkeisenä yönä nukuin todella huonosti. Yleensä vaavi myllertää illalla nukkumaan mennessä ja oikeastaan aina kun herään yöllä vessaan eli ainakin niinä kolmena kertana. Sattumalta tämä yö olikin hänen osaltaan rauhallisempi ja kauhuissani ajattelen, että siellä se nyt löllyy lapsivedessä elottomana.

Poden myös satunnaisesti huonoa omaatuntoa ruokailujeni epäterveellisyydestä ja siitä etten saa todellakaan aikaiseksi kahta lämmintä ateriaa. Jota muuten neuvolassa on 4 käynnin aikana kysytty 2 kertaa. Periaatteessa syön tavallisesti ja aika monipuolisesti. Yritän arki-iltaisin syödä ruokaisia salaatteja ja keittelen puolukka-ruispuuroa tms., mutta sorrun kyllä usein myös voileipä + jugurtti aterioihinkin.

Raskausaika on ollut ihanaa, mutta on se ollut kamalaakin. Kamalan siitä on tehnyt lähinnä omat ajatukset, sillä muuten olen voinut erittäin hyvin. Ellei oteta huomioon heikentyneitä yöunia. Osittain olisin voinut joitain stressinaiheita välttääkin, mutta ehkä tämä minun luonto olisi kehittänyt tilalle joitain muita. Sen olen ainakin oppinut, että hienoissa paikoissa syöminen ja juhliin osallistuminen voi olla ruokapelkoiselle odottajalle stressaavaa ja aiheuttaa pitkäaikaisia spekulaatioita. Ja ehkä sen, että olisi kannattanut mennä neuvolan ehdottamalla psykologille.

Rv 30+5

10 kommenttia:

  1. Kuulostaa kovin tutulta. Olin koko raskauden aivan samanlaisten pelkojen äärellä. Ajoin läheiseni varmaan hulluuden partaalle vatvomalla asioita mutta minkä sitä itselleen voi. Välttelinkin kaikkien muiden tekemää ruokaa kun en voinut varmaksi tietää, mitä se sisältää ja onko kaikki pesty hyvin, kypsennetty hyvin jne. Tosi stressaavaa. Ihmettelin ja ihmettelen edelleen sitä, että toiset raskaana olevat jopa matkustelevat maailmalla. Minä en olisi uskaltanut syödä ulkomailla mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kävin työmatkalla ulkomailla. Se oli ahdistavaa. Nyttemmin viisastuneena jättäisin matkan tekemättä, vaikka riski saada ruuasta jotain olikin pieni. Se oli riski, eikä tosiaan sen arvoinen. Erityisesti siitä aiheutuva stressin määrä jo ennen matkaa oli sellainen mitä en enää ottaisi kantaakseni.

      Poista
  2. Tunnen olevani aivan kelvoton äiti. En ole tutkinut tuota kiellettyjen ruoka-aineiden listaa yhtään. Suuren herkkuni maksalaatikon olen jättänyt pois ruokavaliostani, mutta muuten olen kyllä syönyt ihan normaalisti aivan kuten ennenkin. Olen syönyt fetaa, lohta, lounaspaikan kasviksia (mm. herne-maissi-paprikaa), papuja ym ym.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt sitten hädissäni tutkin tuota listaa:

      "Muut ovat yrttijuomia (myös rooibos), eikä niitä suositella." - join juuri viikko sitten pari mukillista rooibos-teetä!

      Vuohenjuustoa olen syönyt useita kertoja ja tosiaan tuota fetaa.

      Tuon listerian osalta kyllä helpottaa kuulla, että neuvolatäti sanoi esikoista odottaessani, että ei ole koskaan kuullut kenenkään sairastuneen listeriaan, että omaa harkintakykyä käyttäen kyllä voi syödä. Ja kun olen kuullut käytäntöjä muissa maissa, niin sallittujen ja kiellettyjen ruoka-aineiden listat vaihtelee suuresti.

      Poista
    2. Minäkin olen nyt puolen välin jälkeen ollut hurja ja syönyt jonkun muun tekemää voileipäkakkua ja syönyt fetaa. Kyllähän nuo listaria tapaukset tulevat aika nopeasti ilmi ja tuotteet vedetään pois, jos sellaista löytyy. Ja aika harvinaistahan se on (noh tänä keväänä nyt juuri Satamaidon tapaus).

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Oh muistan niin elävästi kaikki pelot raskausaikana, niin raastavaa ja kuluttavaa pelätä koko ajan! Ja näin jälkikäteen harmittaa ettei osannut nauttia.

    Mua auttoi se neuvolapsykologi. Kaksi ensimmäistä kertaa meni itkien mutta sitten pystyin jo keskustelemaan asioista ja joka käynnin jäl olo oli kevyempi ainakin hetken aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on aika vasta parin viikon päästä. Peruin sen ensimmäisellä kerralla. Nyt se tulee kyllä tarpeeseen, sillä olen saanut uusia huolia. Ensin jumittava sf mitta ja sitten ultrassa todettu viikkoihin nähden pieni vaavilainen :(

      Poista
  5. Tsemppiä pelkojen kanssa!
    Melkein tuossa kerroin mitä kaikkea itse olen tehnyt juuri päinvastoin kuin suosituksissa, muttei se listaus ketään auta.

    Tsemppiä itsesi kanssa painimiseen! Toivottavasti pelot ei vie kohtuuttomasti voimavaroja.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Valitettavasti tämä raskaus tuntuu heittävän niitä vain enemmän eteen.

      Poista