Huolenaiheena raha

Tänään sain päähäni hyydyttävän ajatuksen: jäädäänkö me sen takia ilman lasta, kun mulla ei ole rahaa? Tähän mennessä hoitoihin on mennyt 1560 e (2012–2013) + 770 e(2014). Tuo viimeinen n. 770 e on tämän toisen inseminaation hinta. Eli ei periaatteessa vielä ihan hirveän paljoa.

Lääkäri sanoi, että vielä 3. kerran kannattaisi kokeilla inseminaatiota, kun kroppa näyttää siihen hyvin reagoivan (…vaan ei raskautuvan). Siihen hupenisi taas n. 770, puhumattakaan hoidoista siitä eteenpäin. En ole vielä edes uskaltanut ajatella.

Nyt tuo II inssi kokonaan yhteisellä Visalla eli olemme ns. siirtäneet tulevaisuuden tulon kulutuksen tähän hetkeen. Visaa ei pitäisi joutua käyttämään niin, että saldoa ei saa nollille parin lyhennyksen aikana. Lisäksi vielä omalla Visallakin on lyhennettävää.

Tilanne, jossa tuleva palkka on käytetty jo ennen kuin se on tilillä, on ahdistava. Olen itse asiassa viime huhtikuusta alkaen syönyt joka kuukausi säästöjäni: muutama satanen alijäämää/kk. Kohta olen sillä kipurajalla, että säästöistä ei enää maksella.

Voisin pienentää asuntolainan lyhennystä, mutta toisaalta haluan lyhentää sitä nyt kun korot ovat matalalla ja laina lyhenee mukavasti. Toiseksi koska kuvittelen, että voisin jossain vaiheessa olla äitiyslomalla jolloin joutuisin joka tapauksessa muuttamaan lyhennyksen muutamaan sataseen, on mielestäni parempi että makselen nyt.

Haluaisin kuitenkin rahaa säästöön myös äippälomaa ja perheenlisäystä silmällä pitäen. Tällä hetkellä se ei onnistu. Seuraan kuluja niin tarkalla kun niitä voi seurata eli laitan kaikki ylös ja merkitsen punaisella virheostot. Niiden yhteissumma ei ole kovin suuri, koska tilanne on tietysti ollut tiedossa jo pitkään. Olen vetänyt monien asioiden kohdalle nollalinjan, mutta se ei auta, koska pakollisten menojen lisäksi on se hiton Visa.

Kierre: pakko ostaa uudet sängyt, ostetaan kerralla hyvät, niin menee kauan. Maksan sen luotolla ja mies maksaa osuutensa mulle tai vähentelee osuutensa jotenkin muuten. Loma: ostan lennot ja majoituksen Visalla, mies maksaa mulle. Tarvitsen silmälasit, menee 500. Saan lähetteen neurologille, maksan tutkimuksista 400, vakuutuksesta en saa mitään takaisin. Sitten maksan näitä hoitoja alkuun omalla Visalla ja saan vähentää ne yhteisistä kuluista. Mutta ne edelleen ne yli vuosi sitten tehdyt yhteiset ostot kuormittavat tavallaan Visaa ja aina kun saan summan siihen malliin, että ensi kuussa se on maksettu pois, tulee taas joku yllätys.

Visasta on tullut kirosana. Kunhan saan sen tyhjäksi, en käytä sitä kuin äärimmäisen miinuksen uhatessa. Myös asioiden laskeminen euron tarkkuudella ja saldon kyttääminen on stressaavaa. Tähän olisi kannattanut aloittaa säästäminen jo silloin kauan sitten kun heräsi epäilys lapsettomuudesta.

Huopatossu tehtaalla

Tämä kierto on kuin ennen vanhaan: ei kuulu mitään eikä tunnu miltään. Viikonloppuna sain kaksi hervottoman kokoista finniä leukaan, mutta siinä ne sitten olivatkin. Nyt nekin alkavat helpottaa. Viime kerrallahan oli kovasti menkkamaisia kolotuksia inseminaatiosta eteenpäin. Kuvittelin niiden johtuvan Lugesteronista, mutta ehkä ne olivatkin jotain henkilökohtaisia kolotuksia.

Vielä pitäisi reilu viikko kärvistellä ennen testaamista. En ole hankkinut raskaustestejä. Niille ei ole ollut tarvetta, sillä menkat ovat aina alkaneet sinä päivänä kun olen ajatellut, että huomenna testaan.

Positiivista on loman varmistuminen tai meidän tapauksessa lomapäätöksen aikaan saaminen. Huhtikuun alussa pääsen keväthangille hiihtelemään!

Tätä ei varmaan pitäisi kirjoittaa, mutta hallittua riskiä ottaen kirjoitan kumminkin: olen nukkunut viikon verran kohtuullisesti n. 6,5h/yö. En yhtäjaksoisesti, mutta hyvä yhteismäärä kuitenkin. Viikonlopuksi lähden rentoutumaan toiselle puolelle Suomea ystävän luokse...Tiedä vaikka pääsisin yli 7 tuntiin.

Kirves lipsuu jo nyt..

Kaivon puolelle. Eilen, dpo 3, menetin uskon onnistumiseen. En kerta kaikkiaan saa aikaan mitään toiveikkuutta. Kyllä tämän viikon ajan vielä pitäisi yrittää.

Menkkamaisia jomotuksia on ollut perjantaista saakka, mutta edellisesti inssikierrosta viisastuneena, tiedän että niitä on turha kuulostella. Ainakin esitän itselleni etten kuulostele niitä. Sunnuntaina aloitin Lugesteronit. Viime inssin aikaanhan vietin nenä kiinni ruudussa lukien kokemuksia siitä, miten ärsyttävästi niiden oireet täsmäävät plussaoireisiin.  

Olen myös ollut koetuksella tämän "rauhallisesti ottamisen" ja parin lisäkilon kanssa. Vieroitusoireita. Olo on iljettävän rasvainen, kömpelö, laiska ja hidas. En tunne kroppaa omakseni. Olen pahalla tuulella ja kärttyän asiasta kuin asiasta. Viikonloppu ilman pitkistä ja kunnon treeniä tuntui pitkältä ja tarpeettomalta. Epäilen, että kohta alan tylsistyä pääkopastakin (varsinkin kun nyt en ajattele muuta kuin raskautumista). Olen vähän maaninen.

Välillä mietin voisiko psyyke huijata fysiikkaa. Ts. jos esitän fyysiselle minälle voivani oikein hyvin ja olevani seesteisessä mielentilassa (oikein vastaanottavainen raskaudelle), uskoisiko fyysinen minä tämän, vaikka psyykkinen minä ei olisi lainkaan seesteinen eikä uskoisi raskauden mahdollisuuteen?

II inseminaatio

Nyt on lasti nappopäitä ruiskutettu kärkkymään. Munarakkula ei ollut vielä inseminaatioon mennessä puhjennut, mutta koko aamun on nipistellyt. Munarakkula oli 23 mm, limakalvo otollinen ja tavara hyvää (en saanut paperia itselle, mutta siittiöiden kokonaismäärä oli hyvä ja niistä eteenpäin liikkui 64 %).

Herkistelin vedet silmissä, kun lääkäri neuvoi päivät Lugesteronien ottamiseen ja ensimmäisen päivän jolloin aloittaa raskaustestit. Se on mun syntymäpäivä! Kaikki päivät on hyviä plussata, mutta lahjana plussa olisi voittamaton!!!

Tuo pieni sattuma on syyllinen siihen, että nyt minä olen hölmö etukäteisonnellinen ja supertoiveikas. Tähdet saattavat olla oikeassa asennossa!

 Nyt sitten pitäisi fokusoitua kaikkeen muuhun mukavaan, koska loppu on herran haltuun. No, ihan vain herran haltuun: kotitehtäviä täytyy vielä tehdä illalla. Sen jälkeen relata. 

Kävin eilen kuntosalilla vaa'alla. Se näytti  n. 2,5 kg enemmän kuin lokakuussa. Huh! Se on prosentteina aika paljon! Nyt ei pitäisi kehonkaan kuvitella, ettei sillä ole voimavaroja/energiaa ottaa raskautta kantaakseen. Vähän aiemmin huomasin myös, ettei viime kuukausina ole enää tehnyt mieli irtokarkkeja, joita meni  viime vuonna (ennen viime kuukausia) n. 2 x viikossa tai aina kun kävelin kaupan ohi. Väitän, että painon nousu aikuisempiin lukemiin, on auttanut asiassa. .

Heikko viiva ja kadonneen follikkelin arvoitus

Kunnon viisikkomeininkiä. Eilisessä ultrassa ei vasemmalla puolella enää ollutkaan kahta follikkelia. Tosin ei oikeallakaan puolella mitään näkynyt, joten samaan koriin laitetaan kaikki munat tässäkin inseminaatiossa. En tiedä miten se on mahdollista, kun itsekin näin lääkärin tekevän monitorin ruudulla ne mittaukset möllyköiden kohdalla. Joku suolen mutka? Outo poimu? Voiko ne kadota noin vain vaikka pistosten myötä luulisi hormonitason vaihtelun pysyvän kurissa?

Ovistesti näytti heikkoa viivaa. Täytyisi varmaan hylätä nämä liuskatestit...Katselin eilistä ja tämänpäiväistä testiä vierekkein ja huomasin, että eilisessähän on joku ihme liimapaperi (päättyy nuolen kohtaan) siinä kohdalla missä tämän päiväinen testi näyttää viivaa. Myös kontrolliviivat on heikkoja, mitä ne eivät ole olleet apteekin kalliilla testeillä tähän mennessä kertaakaan.

Yksilöiden välistä vaihtelua?

Pregnylin pistän joka tapauksessa tänään. Ja nyt joudun kyllä soittamaan ja kysymään apua tähän ajoitukseen. Tarvitsenko sittenkin ajan jo huomiselle Alunperin aika laitettiin torstaille, mutta jos saan plussan testillä tänään se pitäisi siirtää keskiviikkoon. No, onko tuo nyt sitten plussa. Ehkä enemmänkin aavistus sellaisesta?