28.1.2015

Vuotoa odotellessa

Dpo 16 menossa. Alavatsa on välillä todella kipeä. Vihloo edestakaisin laidasta toiseen, mutta vuoto ei ala. Ei merkkejä, että tänäänkään alkaisi. Ihan yleistä ilmeisesti, että vähän venyy.  Tähän saakka on hyvin ollut ajatukset pois hoidosta, kiitos työkiireiden. Mutta saapa nähdä millainen tuska alkaa piikittelyn myötä.

26.1.2015

Suihkis suihkis

Suihkuttelua on nyt takana tiistaista alkaen. Perjantaista eteenpäin olen ollut poikkeuksellisen väsynyt ja kun pääsen nukkumaan, nukun sikeästi. Oletan väsymyksen johtuvan Synarelasta, koska unimäärä viikonloppunakin oli sitä luokkaa, että unen olisi todellakin pitänyt riittää. Rinnat on välillä arat ja välillä taas ei yhtään arat.

Muita oireita ei ole, ainakaan vielä. Ensi viikon klinikkakäyntiin tuntuu olevan ikuisuus. Puhumattakaan oletetusta punktioviikosta. Se on niin kaukana, että on vaikea hahmottaa millaisia päivämääriä viikolla osuus, kun yritän sopia menemisiä ja tekemisiä ja miettiä voinko silloin luvata tehdä jotain vai en.

22.1.2015

Parisuhteen koetinkivi

Kanssasiskojen blogeja lueskellessa olen huomannut, että monelle mies on erittäin tärkeä tukia tätä lapsettomuuden taakkaa raahatessa. Miehen kanssa voi puhua asiasta juuri niin kuin ne on, jakaa sensuroimattomia ajatuksia kaikenlaisesta pelosta, kateuteen jne. Usein mies ymmärtää ja on tukena. Mies on mukana. Miehestä ollaan kiitollisia.

En tiedä onko tämä jokin tiedostamaton selviytymiskeino, mutta en ole kiitollinen...Hetkinen, kirjoitinko tosiaan noin? Tuntuu, että pitkään jatkunut epätoivon sävyttämä kokemus on ensisijaisesti minun kokemukseni. Kun olen toiveikas, mies käskee olla toivomatta turhia (toki siksi etten pettyisi). Kun olen maassa, mieskin on maassa, tulee oikein kanssani rypemään. Kun olen pahalla päällä, saan miehen pahalle päälle. Kun haastan pettyneenä riitaa, saan riidan. Vaikka olen pyytänyt, että kun nämä oireet alkavat minut pitäisi rauhoittaa, ottaa syliin, sanoa jotain tms.

Kun kantaa yksin kaikkia murheita, parasta on juuri se, että on joku toinen tajuaa tilanteen. Lopettaa lumipalloefektin, antaa ymmärtää ettei toinen ole yksin. Meidän parisuhteessa on nyt kaksi ihmistä yksin ja tuntuu, että etääntyminen senkun jatkuu. Osittain ymmärrän, että toinen ihminen ei ole niitä asioita joita toivon, vaan sitä mitä on. Pitäisi hyväksyä ettei minun mies ole sellainen joka kannustaa tai näkee vaivaa toisen eteen, osoittaa teoin, että välittää ja kulkee tätä samaa taivalta.

Mutta ei, kun minua vaan ärsyttää, kun toinen on aina väsynyt, haluton keskustelemaan, mutisee niin kuin ei viitsisi kunnolla puhua. Usein joudun sanomaan; voitko toistaa, mä en kuule mitään.

Meillähän, kun lapsettomia olemme, ei ole arkipäivinä kovin kummoisia velvollisuuksia. 8 h töitä, satunnaiset kotityöt ja omat harrastukset. Mutta mies ei jaksa tehdä kotona mitään, eikä innostu mistään. Entä jos olisi toinen tilanne? Että pitäisi jaksaa? Olenko minä nyt ja aina se joka jaksaa?  Ei kai tästä pitäisi ärsyyntyä, mutta ärsyynnyn silti.

Olen ehdottanut viimeisen parin vuoden aikana useasti, että menisimme puhumaan jollekin ulkopuoliselle. Juutumme aina siihen, että siitä ei ole miehen mielestä hyötyä. Tiedän, että minun pitäisi olla huolestunut, koska miehellä on masennushistoria lapsuudesta asti. Nyt lääkitystä ei ole. Ainakin sanoo niin. Mutten ole huolestunut. Olen ärtynyt.  Tästä tilanteesta ja miehen käytöksestä, koko pattitilanteesta.

Luonnollisesti herää kysymys, onko tässä koko jutussa mitään järkeä? Ärsyttää, että tilanne on mennyt tällaiseksi juuri silloin kun ollaan tärkeän äärellä. Tai ehkä juuri siksi. Ärsyttää, etten enää jaksa yrittää tehdä asioiden eteen mitään. Ärsyttää, että olen itsekeskeinen ja annan etäisyyden kasvaa.

19.1.2015

Eikä..Eihän?

Huomenna olisi aloitettava Synarelan suihkuttelu ja nyt on sellainen olo, että flunssa iskee ihan justiinsa. Nenä on tukossa, paitsi silloin kun liikun ulkona. Silloin se vuotaa laureehiinsa eli jatkuvasti. Kurkku on ollut kipeä jo lauantaista. Menin eilen nukkumaan odutuksella, että herään yöllä kaktus kurkussa. En herännyt, antaa varmaan kiusallaan odottaa seuraavaan yöhön.

Miten Synarela voi vaikuttaa, jos:
a) nenä on räkää täynnä
b) valuu rä'än mukana ulos?

Rasittavaa!

15.1.2015

Lapsettoman realistiset toiveet

Olen toivonut tätä ennen hoitojen aloittamista, ennen inseminaatioita, ennen ensimmäistä IVF:ää ja tietenkin aloin taas toivomaan. Jospa tulisin raskaaksi juuri tästä kierrosta, ennen kuin ruvetaan tosi toimiin. Niinhän sitä joillekin käy, kuulemma...Tosin tiedän todistettavasti vain yhden näin onnekkaan tapauksen.

Niin looginen sitä ihmismieli on, että yli 3 vuoden yrityksen jälkeenkin voi toivoa sellaista. Jopa niin vakavissaan, että hoitajalta kysyin, että mitäs sitten jos olisikin tärpännyt...Hoitaja sanoi, että hänen aikanaan on ollut yksi tällainen tapaus, että onkin tärpännyt juuri hoitokierrossa. Mutta sehän ei estä elättelemästä toivoa.

Lisäksi suoritin googeloinnin josta sain lisää pontta toivoa. Nimittäin. Löysin ainakin 3 keskusteluketjua, jossa joku oli ehtinyt aloittana suihkuttelet, kunnes vuodon puuttumisen vuoksi oli päätynyt tekemään +testin. En katsonut ketjujen päivämääriä. Ehkä sama onnen pekka oli käynyt eri foorumeilla huutelemassa?

Järkevä henkilö kai toivoisi, että tulisi raskaaksi tästä toisesta IVF:stä...Tai saisi ainakin hyviä tyyppejä pakkaseen, ainakin jotain pakkaseen. No, minun kohdalla se vaihe tulee vasta sitten, kun täytyy luopua tästä nyt ajankohtaisesta toiveesta.

12.1.2015

Askelmerkit paikoillaan

Sain kalenteriin hoidon päivämäärät. Niinhän nämä jutut menee, että jos huolella mietit, sovittelet ja kyttäät, lopulta päädyt ottamaan riskin (kun ensin olet todennut, ettei elämässä mene asiat odotetun mukaan ja elämä jää elämättä siinä kun kyttäilet kalenteria ja pohdit kuinka mahtaa asiat ajoittua) niin huonosti käy.

Sain lääkäriajan juuri lomaviikon keskelle. Low fare lennot, ei saa peruttua, eikä muutettua. Jos sen sijaan olisin pistänyt etukäteen jäitä hattuun ja olisin spontaanisti jättynyt asiat tähän hetkeen, olisin voinut varata lennot nyt. Lähteä edellisen viikon puolivälissä ja tulla takaisin seuraavan viikon tiistaina, sillä tavalla olisin saanut haukattua vähän happea, kerätty voimia ja silti pystynyt menemään annetussa ajassa lääkärikäynnille. Sekin sitten piti katsoa ja lennot olisi nyt varattuna ollut vain 20 e kalliimmat.

Eipä sillä. Onhan tämä kaiken arvoista...Kunpa vain pystyisin siihen uskomaan. En usko. Enkä pysty kuvittelemaan, että joskus voisin raskautua.

Synarelan suihkuttelu alkaa ensi viikolla. Punktio osunee viikolle 8.  Jännää.


8.1.2015

Mun täytyy luottaa...

Katselin/kuuntelin Joulun aikaan Cheekin konsertin. En ole ko. artistista enempiä piitannut, jonkin verran lähinnä häirinnyt se, että ukon tekstit pyörii aika tiiviisti oman navan tuntumassa. Toki, kun en tuotantoa sen enemmin tunne, niin voihan sieltä jotain muitakin aihealueita ehkä löytyä? Vai? Joka tapauksessa to the point: äärirajoille biisistä löysin muutaman sellaisen riimityksen joka on jäänyt mieleen (ja jonka takia, olen esimerkiksi työpäivän aikana joutunut kappaleen kuuntelemaan).

"Suljen silmät, kuvittelen et lennän
Mun täytyy luottaa, ja antaa vaan mennä"

"Rohkeus ei oo sitä ettei pelota
Vaan et uskaltaa hyppää vaik ei tiedä selviikö elossa"

Tähän saakka olen pitänyt Pinkin try:ta voimakipaleena, jonka kannustuksen olen ottanut suoraan itselleni, mutta nyt se taisi vaihtua. Vaikkei sisältö tässäkään ihan kohdilleen napsahda, mutta riittää.

Asiat eivät ole edenneet ja edelleen jänskäillään, miten loma menee sylttyyn hoidon vuoksi. Jotain odotellessa olen taas kaivanut esille liialliset liikuntamäärät ja ottanut hieman  endorfiinikännejä. Viime yönä näin unta, ettei hoitoa tehtykään, kun sain liian myöhään ajan ja kierto oli lipsahtanut liian pitkälle.