30.10.2014

Mätä

Tunnen olevani helvetin paska kaikessa. Katkera, kateellinen, pahansuoda, säälittävä ja jotenkin hitaalla käyvä. Kaikin tavoin vääränlainen, jähmeä ja kiukkuinen. Ehkä väsynyt. Pääasiassa vituttaa, vähän ehkä säälittää. Eniten kaikesta kuitenkin itkettää.

Viimeisen vuoden aikana olenkin onnistuneesti tehnyt lopun monesta asiasta. Olen tuhonnut mm. yhden tärkeimmistä ihmissuhteista, unohtanut perheeni, vihannut ihmisiä ympärillä, tuttuja ja tuntemattomia. Eniten kaikista olen vihannut itseäni. Päättänyt olla välittämättä ja kuitenkin vain välittänyt. Roikkunut jossain jota en voi muuttaa ja jolle aika on tehnyt tehtävänsä.

Lapsettomuudessakin olen jotenkin paljon paskempi kuin muut lapsettomat. En ansaitsekaan muuta. En halua jatkaa enää mitään. Tai en jaksa. Itsesääli kuristaa kurkkua, kun tajuan, miten helpottunut moni on ollut päästessään eroon minusta.

28.10.2014

Still

Tänään tulee viimeisestä ultrasta laskettuna dpo 14. Menkat osoitteli jo sunnuntaina alkamisen merkkejä, mutta eivät ole muuttuneet tuhruttelua kummemmaksi. Ärsyttävä ilmiö. Miten voi ollakin, että joka toisessa kierrossa alkaa kunnolla ja joka toisessa tuhruttelee 2-3 päivää. Tällä kertaa on jostain syystä vahvasti tunne,  että jotain on vialla. Viime viikon loppupuolella oli paljon alavatsan kipuilua, nyt ei mitään. Miksei nyt, kun juuri pitäisi olla?

Lämpöilyn kanssa päädyin kotilääkäri googlen kanssa diagnoosiin keuhkoputkentulehdus. Koska rintalastan alla ahdistaa ja satunnaisesti yskittää. Lämpöily jatkuu, mutta se ei edelleenkään ole tasaista. Uutena vaivana sain ristiselän kipeäksi, joka sekin kuuluu kierron ensi päiviin.

Vielä 30 päivää julkisen ensikäyntiin. Välillä sekin tuntuu ikuisuudelta.

24.10.2014

Sama jatkuu

Vedän lonkkaan jo 10. päivää sen vuoksi, että aina hetkittäin tuntuu siltä kuin olisin tulossa kipeäksi ja lämpö on vähän koholla. Kai tämä on jokin jälkitautien jälkitauti, jonka tarkoituksena on koulia musta oikea sohvaperuna ja vahvistaa mielipahaa. Eilen illalla lämpö laski normaaliksi, mutta tänään se on ollut vaihtelevasti 36,7-36,8. Väsy. Laiskottaa. Ärsyttää. Tylsää. Mutta ennen kaikkea ärsyttää. Onko liikaa pyydetty, että olisi joko a. kunnolla kipeä tai b. kunnolla terve?

Välillä viluttaa ja välillä on kuuma. Vaihdevuodetko? Alavatsassa tuntuu samalta kuin aina muutama päivä ennen kuukautisia. Olon perusteella saatan saada tädin kylään jo viikonloppuna.

Mieli synkistyy, kun ei pääse liikkeelle ja tekemään mielekkäitä juttuja. Tai pääsisin, mutten uskalla vielä, kun ajatteleen, että huomenna varmaan on jo ok olo, eikä kannata sitä riskeerata. En ole parin ratsastuskerran lisäksi viimeiseen pariin viikkoon liikkunut. Vähän kävellyt, kun mieli on muuttunut oikein synkäksi. Ratsastuksen jälkeenkin olin loppuillan reporankana töllön edessä, mikä viittaisi siihen, että kaikki ei ole kunnossa.

Tämä on tätä, hyvinvoivana, keho ja mieli tasapainossa hoitoihin -ajatus vaikuttaa ihan realistiselta, mutta toteutus kusee.

Yritän viikonlopun aikana kuluttaa kuumemittarista patterit, etten pääse mittailemaan ja voin kuvitella itseni terveeksi.

22.10.2014

Just cheating

Itsensä huijaamiseen olisi taas tarjolla mitä herkullisimmat ainekset! Ruumiinlämpö tuntuu jumittuneen 36,8:n. Mikä on minulle selvästi yläkanttiin 0,5 astetta. Juu. Tiedetään, jonkin koulukunnan mukaan ruumiinlämmön pitäisi olla 37 ja jos se on 36,2 astetta, on jotain pielessä. Minä en luonnollisestikaan kuulu tuohon koulukuntaan.

Ensimmäisen kerran mittasin tämän lukeman viime viikon torstaina. Eilen, samoin kun tänään aamulla sain tauluun samat lukemat. Täytyy kyllä tunnustaa, että muistaakseni perjantaina lämpö taisi olla 36,4...(pitikin muistaa tuo). Muina päivinä en ole mittaillut.

No, mutta eihän koholla oleva ruumiinlämpö kerro mistään. Paitsi ehkä siitä, että pari viikkoa sitten sairastamani flu on jäänyt jotenkin kytemään, elimistön puollustuskoneisto on jostain syystä virittyneenä. (Joskus kyllä epäilen liekö minulla lainkaan mitään puollustusta. Ainakin kaikki tarjolla olevat taudit sen läpäisee ja saa jyllätä mielin määrin yleensä n. kk ajan). Eikä ruumiinlämpö ole muutenkaan minkään mittari, sanoisi lääkäri. Se nyt vaan vaihtelee. Mutta siis ilman tätä viime viikkojen flunssailua, tämä voisi viitata tärppiin. Siis etenkin, jos ei muistella sitä, että tässä kuussa ovulaatio ilmiintyi etuajassa, minkä vuoksi siittiöiden ja munasolun kohtaaminen on hyvin epätodennäköistä.

Eikä siinä kaikki: on väsyttänyt. Epänormaalin voimakkaasti. Ilmeisesti silminnähden, kun se näkyy työkavereillekin. Naamasta muka näkevät? Ja lisäksi olen palellut niin maan p*rkeleesti, etten ehkä koskaan...Paitsi nyt ehkä aina tähän aikaan vuodesta, kun ei ole vielä tottunut tähän kylmyyteen. Ja ehkä silläkin on jotain tekemistä asian kanssa, että meillä on kotona sopivasti lämmitys rikki. Korjaaja tulee ensi viikolla. Ehkä.

Noin. Kaikki tämä lätinä vain sen vuoksi, että voin kirjoittaa painavan, suorastaan ylevän, loppukaneetin: koska pidän neitseellistä raskautta epätodennäköisenä ja luomuraskautta ehkä vielä epätodennäköisempänä, pidättäydyn tällä kertaa totuudessa ja olen ihan vaan rehdisti jossain jälkitaudissa.

En yhtään ala kuvittelemaan mitään...Ehen.

21.10.2014

Ei merkitystä

Kaivoin viime viikolla esille klinikalta saamamme paperit, joissa on kaikki tiedot tähän saakka tehdyistä hoidoista. Polyyppi on mainittu kaksi kertaa ultraäänitutkimuksen yhteydessä. Toisessa on teksti polyyppi? ja toisessa polyyppi 7 mm. ei merkitystä. En muista, että tuosta olisi sanottu minulle mitään. Ja toivon ettei ole merkitystä.

17.10.2014

Mikäs ny o?

Uni maistuu. Ja voi pojat, että se maistuukin makoisalle! Olen nukkunut kohta puolitoista viikkoa niin, että joka yö unta on kertynyt vähintään 6 tuntia.  Se on kuulkaas paljon se, tällaiselle krooniselle valvojalle. Se on niin paljon, että minulla on aihetta olla onnellinen. Kippis sille!

Viime yönä tein ehkä uudet pohjat. Nukahdin heti sänkyyn raahauduttuani (n. klo 23) ja heräsin vasta klo 5.26, jonka jälkeen, tähän väliin ISO tuuletus, nukahdin uudelleen vartin sisällä. Se tekee yli 7 tuntia! Wau, voisiko minusta tulla taas tavallinen ihminen, joka nukahtaa silloin kun väsyttää/unta tarvitsee ja nukkuu yhtäjaksoisesti useita tunteja?

Pieni epäilys on, että tämä raastava, jopa nukkumiseen johtava väsymys saattaisi liittyä flunssanpoikaan joka tällä hetkellä on päällä. En ole kipeä, mutta jotain tässä teettelen. Väsymystä ja lämpö hitusen alle 37, kurkkutuntemuksia satunnaisesti. Harmittaa. Tekisi niin kovin mieli iltaisin lenkille. En tiedä, mikä näissä syysilloissa on, mutta jotenkin tuolla pimeässä, puolirapsakassa kelissä latautuu positiivista energiaa enemmän kuin muina vuodenaikoina.

Polyyppia olen tietenkin ajatellut. En usko siihen, mutta pitäähän sitä aina olla jotain aiheeseen liittyvää ajateltavaa. Luin eilen mm. artikkelin Do Uterus Polyps Affect Fertility, josta jäi päällimmäisenä mieleen, että tarkkaa syytä miksi polyyppi aiheuttaa lapsettomuutta ei tiedetä, mutta se saattaa liittyä kohdun limakalvon tulehdukseen. Keho alkaa puollustautumaan polyyppia vastaan, mikä nostaa tulehduksen ja vaikeuttaa alkion kiinnittymistä. Työterveyden gyne kirjoitti hoitotietoihini epäilyksen polyypista, jotta voin toimittaa sen klinikalle, sitten kun yliylipitkän ajan päästä sinne pääsen. Tällä hetkellä marraskuuhun tuntuu olevan järkyttävän pitkä aika.

14.10.2014

Äly ja väläys

Idiootin seikkailut jatkuvat. Viime yönä taas heräsin inhaan alavatsan poltteluun ja päätin siltä makaamalta varalta ajan gynelle. Sainkin ajan heti täksi päiväksi. No, sitten alkaa jänskä osuus. Lyhyen kysymyspatterin jälkeen minut ultrattiin. Ja lääkäri totesi, että limakalvo on 14 mm eli loppukierrossa ollaan.

Täh! Miten voi olla loppukierto, kun on kierron puoliväli? Kp14/30. En ole kertaakaan tässä männä vuonna saanut tikkua viivaan ennen kp15:sta. Nyt ovis olisi tapahtunut jo ennen kp14:sta. Yleensä kipuilut ja kolotukset ovat olleet kp16. Mutta pakko se oli hyväksyä. Vatsaontelossa näkyi selvästi nestettä, mikä selittää sen, että eilisen urheilun päälle oli alavatsa arka. Keltarauhanen näkyi vasemmalla puolella ja oikealla muutama pieni rakkula.

Minä kun luulin tuntevani itseni läpikotaisin. En sentään ehtinyt kertoa, että tikkujen perusteella, ovis tapahtuu aikaisintaan tänään. No, eipä siinä kaikki. Myös lääkäri ihmetteli limakalvon paksuutta kiertopäiviin nähden ja sanoi, että ultrassa näkyi jotain joka voisi olla polyyppi. Kerroin, että kertaalleen hoitojen aikana minut ultrasi joku ei-oma-lääkäri, joka ihmetteli samaa. Ehkä toisen tai kolmannen inssin yhteydessä? Alkukiertojen ultrassa sen kuulemma voisi varmistaa. Että onko vai eikö. No, onhan niitä alkukierron ultrauksiakin tehty, muttei koskaan niiden yhteydessä ole ollut mitään polyyppipuheita. On sellainen voinut tietysti olla ja mennä, mutta kiinnostavaa olisi, jos sellainen olisi (miten niin?). En tosin usko, että sillä omalla kohdallani olisi yhteyttä lapsettomuuteen, enkä jaksa uskoa, että sellainen olisi ollut koko yrityshistorian ajan.

Jää tässä kierrossa piinailut väliin, kun (köhköh) eilen olin tosiaani niin kipeä, ettei seksi tullut kuuloonkaan ja ehdotin, että siirretäänpä seuraavaan päivää. Kun ei tuon oviksen puolestakaan ole kiirusta. Omat koirat purivat...

13.10.2014

Alavatsakipuilua

Alavasta kipeytyy seksin jälkeen. Ei pahasti. Kuin pientä menkkajomotusta. Ahkerasta googlailusta huolimatta, en löytänyt sopivaa selitystä. Löysin tietenkin yhden kauhutarinan kohdunkaulan syövän esiasteesta. Koska minulta on sellainen vuosia sitten poistettu, aloin miettiä olisiko hoitojen hormoniröykytys voinut saada aikaan jotain sellaista miksi se uusisi. Hain varmuuden vuoksi canestenia. Idiootti kun olen.

Yöllä heräsin siihen, että alavatsaa poltteli. Otin 3 tabletin pakkauksen, mutta järkiinnyin poltteen myötä sen verran, että jätän loput käyttämättä. Eihän tuossa ollut mitään tolkkua; lääkitä nyt hiivana jotain olotilaa, joka tulee seksin jälkeen. Hiiva oireilisi muulloinkin. Kipuilen siis siis ko. yhdyntäpäivänä ja seuraavana päivänä. Lauantaina kolotti ristiselkääkin.

Pitäisi kai varata aika gynelle, mutta enhän minä ole joutunut sellaisella käymään aikoihin. Kätilöopistolla papa-kontrolleissa ja lapsettomuus klinikalla. Mitenkä sellainen taas toimiikaan. Googlataan gynen nimi ja käydään tutkittavana? Vai mennäkö työterveyteen valittamaan ja toivomana lähetettä? Miten ei voi osata edes näitä asioita. Aikane ihmine! Jotain täytyy joka tapauksessa tehdä, ettei marraskuussa todeta joku tulehdus, jonka vuoksi hoito siirtyy.

Tällaista jonnin joutavaa lätinää. Muutoin tällä rintamalla hiljaiselo jatkuu.

6.10.2014

Etäisyyttä

Kp 7. Kierto venähti 31 päivään. Sellaista se. Olen taas pohtinut, että jos vaan alkaisin taas elää kuten ennen. Kokeilisin ainakin.

Kehostani ei ole pyöräyttämään muksuja, mutta olen tehnyt sen kanssa mahtavaa yhteistyötä kestävyysurheilun saralla. Olen nauttinut siitä, miten sitkeä ja kevyt se voi parhaimmillaan olla. Olen ravannut metsässä vuorokauden, jalkapohjat yhtä isoa kirvelevään rakkoa täynnä, ukkovarpaan kynnet mustina. Olen kavunnut avannosta laiturille varpaat turtana, uituani 20 m. Kavunnut painava rinkka selässä. Olen hiihtänyt tuntien massahiihtoja keskisykkeellä 170+. Olen pyöräillyt takamus turtana ja juossut päälle puolikkaan oksennus kurkussa, pistos vatsassa. Ja maaliin/saunaan päästyäni leijaillut utuisessa endorfiiniryöpyssä, tuntenut olevani enemmän elossa kuin koskaan aiemmin. Tuntenut, että olen todellakin 100 %:sti siinä. Vapautuneena. Minä ja minun keho. Pieni, mutta niin hämmästyttävän vahva. Ihana.

Siinä ihmeellisessä voiman tunteessa olen elänyt. Sen on tämä keho minulle suonut. Joskus pohdin, että senkö takia se ei lapsia enää suokaa. Teinkö typerän vaihtokaupan? Romutinko hormonitoimintani? Kaikki tietää, ettei ultraaminen ole terveellistä, ainakaan lisääntymisterveydelle. Olen keventänyt yli kaksi vuotta. Siirtynyt mummojumppaamaan ja kuntosuunnistajaksi. Mielestäni olen opetellut olemaan suorittamatta. Ainakin teoriassa. Käytännössä armollinen ja rento lököpäivä on minulle suoritus. Olen suorittanut päivän, jonka aikana olen "rentoutunut". Opettelu jatkuu.

Mutta. Olen huonommassa kunnossa kuin koskaan ennen. Tauti kuin tauti tarttuu. Enkä niistä hevin tervehdy. Yöunet on..Aina välillä nukun. Mahan limakalvo tulehtuu aina uudelleen. Mieli on alla päin. En enää ole samalla tavalla elossa. En ole 100 % tässä. Kuitenkin tunnen, sisimmässäsi jokin on vahvistunut. Selviän ristiäisistä, selviän häistä. Käyn katsomassa ystävän pari viikkoista vauvaa. Selviän raskausuutisista. Voisinko joskus iloita, myös siitä että luontoni on ihmeellisen vahva.

Lapsi vs. "toisenlainen elämä" eli se vaihtoehto, jossa lapsia ei saada, ei ole mielessäni mikään vaihtokauppa. Kun en saa lasta, voin tehdä sitä ja tätä. Ei asioita laiteta hyviin ja huonoihin. Ikinä en ole pitänyt neuvosta, että esimerkiksi parisuhteessa pitäisi laittaa listaan hyvät ja huonot puolet. Katsoa kumpi on pidempi. Vaikka niin kai se menee. Vielä en ole siihen vaihtokauppaan valmis, se tavara vaakakupin toisessa päässä on niin höttöä. Mutta sitä olen miettinyt voisinko olla jotain muuta. Kun en kerran voi olla väkisinkään  äiti omille lapsilleni, voisinko jollain tavalla olla enemmän ihminen. Ihminen muille ihmisille. Suhtautua asioihin epäitsekkäämmin.

Yritän tehdä pesäeroa lapsettomuuteen sen mitä tässä parin kuukauden aikana, ennen seuraavaa koitosta, ehdin. Heitän pelon nurkkaan ja suon itselleni hieman endorfiinejä. Ei tässä nyt ollut päätä eikä häntää.